RoadStars Trophy -finaali 2018 – saapuminen ja ensimmäiset kilpailut

Saapuminen hotelliin ja heti suorittamaan kilpailutehtäviä – RoadStars Trophy 2018 -finalistit kisaavat Espanjassa kuumeisesti ensimmäisestä sijasta.

Automaattivaihteisto offroad-reitillä. Pitkittäislukko päälle, poikittaislukko päälle ja korkeilla kierrosluvuilla mäkeä ylös pehmeällä alustalla. Tiukka mutka ja poikittaislukko hetkeksi pois päältä reitin muuttuessa todella jyrkäksi. Täynnä kuoppia, kiviä ja epätasaisuuksia - reittiä voi hädin tuskin kutsua ajoradaksi. Tervetuloa RoadStars Trophy -finaaliin 2018!

Italian Bergamosta kotoisin oleva Matteo istuu punaisen Arocs 8x6 -kippiautonsa ohjauspyörän takana. Hän pysyy paikoillaan ainoastaan turvavyön, käsinojien ja hyvin tukevien istuinten ansiosta. ”Hitto, vesi loiskuu ympäriinsä”, Matteo tuskailee. Ohjaamon takana olevan vesikulhon on oltava maalissa mahdollisimman täynnä. Etumatkustajan paikalla istuu legendaarinen kouluttaja Günter Brendel, jota kutsutaan myös nimellä Günni. Hän nauraa ja rauhoittelee Matteota. ”Aja niin tasaisesti kuin mahdollista. Hyvin menee. Muidenkin kilpailijoiden on ajettava sama reitti.”

Keilojen väistelyä.

RoadStars Trophy -kilpailun 14 kilpailijaa saapuivat eilen. Ensimmäinen tehtävä, Catalan Bowling, alkaa lähes heti osallistujien kirjauduttua sisään maan sisäosassa, Sitgerin ja Tarragonan välissä sijaitsevassa Salomóssa toimivaan hotelliin. ”11,5 metrin etäisyydelle toisistaan on sijoitettu kuusi keilaa, joista yhden on jäätävä pystyyn. Ottakaa heitettävistä keiloista tiukasti kiinni. Kannattaa ottaa tukeva asento”, selittää hotellipäällikkö Jorge, jolla on pitkä kokemus lajista. Onhan kyse kuitenkin Katalonian kansallisurheilulajista.

Ensin kannattaa hieman harjoitella, niin keilat kaatuvat muutaman heiton jälkeen kuin itsestään. Belgian Gentistä kotoisin oleva Tim kaataa viisi, Italian Fanosta tullut Mirko neljä, Belgian Rekkenistä saapunut Christian kerralla viisi ja myös Saksan Frankfurt am Mainista kotoisin oleva Thomas viisi. Onnistuuhan se! Seuraavaksi vuorossa on ns. kuuma kierros, kilpailijoille kerrotaan. Jokainen kilpailija voi heittää kolme kertaa, minkä jälkeen tarjolla on neljä ykkössijaa, yksi toinen sija ja kaksi kolmatta sijaa. Kisa oli tiukka.

Nyt kilpailijat pääsevät syömään, ja tarjolla on jättimäinen pannullinen tuoretta paellaa. Ilta jatkuu seuraavalla kilpailulla, sangria-kisalla. Mutta tarkoitus ei ole juoda! Vaan pitää kahta kannua ilmassa kädet suorina. ”3-2-1-Go”, huutaa kilpailun johtaja Christopher. Hotellin sisäpihalla on täysin hiljaista, ja keittiöstä kuuluu vain vaimea astioiden kilinä. Kilpailijoiden lihakset alkavat jo täristä, ja kasvoilla näkyy sekä kilpailijoiden jännitys että keskittyminen. Lopuksi kisassa ovat mukana enää Sveitsin Toggenburgista kotoisin olevat Thomas ja Roland, jotka ovat kannatelleet kannuja jo yli 11 minuuttia. Molemmat kilpailijat pistävät parastaan - kumpi jaksaa kauemmin? ”Pakko luovuttaa”, totetaa Thomas ja laskee kannut. Roland pitää kannuja ilmassa yhteensä yli 13 minuuttia, kunnes kilpailun johtaja keskeyttää kisan!Taputusta ja kannustavia huutoja - Thomas on kiistaton voittaja.

– Hollannin Alsmeeristä saapunut Ron

Synkronoidusti keilojen ympäri.

Paluu Can Padron kilparadalle. Samalla kun Matteo taiteilee neliakselisella kippiautolla vesikulhon kanssa offroad-reitillä, Sveitsin joukkue ajaa rinnakkain slalom-parcour-reitillä. Ensin eteenpäin, sitten taaksepäin. Kuljettajat ovat selkeästi harjoitelleet. Molemmat Actrosit ajavat lähes synkronoidusti vierekkäin keilojen läpi, ja Zürichistä saapuneet Roland ja Alex nousevat yhtäaikaa autosta saaden raikuvat aplodit. ”Vau, hieno suoritus!” – ”Todella upeaa!” – ”Ja hyvä aika!”

Mutta tällä aivan Montserratin lähellä, lähes 1 300 metrin korkeudella sijaitsevalla reitillä, jonne tulee ajomatkaa Barcelonasta noin tunti, 14 finalistia voivat testata myös kuljettajien arkipäivään kuuluvia käytännöllisiä asioita. Täysjarrutus 50 kilometrin nopeudella – kuka saa auton pysäytettyä kaikkein lähimmäs vaahtomuovikuutioilla vuorattua seinää? Hollannin Alkmaarista saapunut Martin saa auton pysähtymään kahden metrin päähän ja on selkeä voittaja. Saksan Oranienburgista kotoisin oleva Daniel toteaa: ”Jarrutusrefleksi on niin voimakas, että jarrua tulee painettua aivan liian aikaisin.”

Täysjarrutus.

Ja kuinka pitkä jarrutusmatka on puoliperävaunun vetoautolla 70 kilometrin nopeudella? Ensimmäinen tehtävä lounastauon jälkeen lähellä sijaitsevan holvin viilentävässä varjossa. Martin, Thomas ja Puolan Gubinista kotoisin oleva Matteusz miettivät vastausta kaikki yhtenä tiiminä. Thomas toteaa: ”Jarrutusmatka on alle 10 metriä nopeuden ollessa 50. Mutta kuinkakohan paljon se on 70 kilometrin nopeudella?” Martin: ”Asetan keilat kokeeksi tähän, mutta en voi sanoa varmasti, kuinka pitkä jarrutusmatka on.” Matteusz: ”Luulen, että meidän kaikkien täytyy siirtää keiloja taaemmas. Jarrutusmatka on taatusti pidempi.” Actros lähestyy. Täysjarrutus, varoitusvilkut, ja palaneen kumin tuoksu leijuu kuumassa ilmassa. Matteusz oli oikeassa: puoliperävaunun vetoauto pysähtyy vasta pitkälti keilojen takana!

Rentoutumista ja mukavia keskusteluita.

Viimeisen Can Padrossa suoritetun tehtävän jälkeen kilpailijat saavat pohtia, kuinka lähellä toisiaan ja kuinka litteitä esteiden on oltava, jotta kuorma-auto mahtuu vielä niiden välistä. Sen jälkeen ilta jatkuu hotellilla. Uima-allas houkuttelee osallistujia, mutta järjestelytiimillä on vielä parempi ehdotus siirtyä läheiselle Port Torredembarran rannalle, jonne on vain puolen tunnin matka. Äkkiä uimahousut ja pyyhe mukaan, lasillinen kylmää limonadia, ja matkaan. Ja nyt? Linja-auto ajaakin rannan ohi ja pysähtyy vasta satama-alueella.

Ja jo muutaman minuutin kuluttua katamaraanin molemmat rungot liukuvat pitkin kirkasta, sinistä 25-asteista Välimerta. Miehistö laskee rauhallisessa paikassa kallioisen rannikon edustalla 30 metriä ankkuriketjua veteen, ja tikapuut lasketaan alas. Osa miehistöstä kuumentaa grillin, ja pian ilmassa leijuu makkaroiden, lihavartaiden ja hampurilaispihvien tuoksu. Nyt kilpailijat voivat rentoutua, uida, syödä ja samalla myös tutustua toisiinsa kunnolla. Hollannin Alsmeeristä saapunut Ron toteaa: ”Aina kun ajattelen, ettei tunnelma voi enää paremmaksi muuttua, tulee taas jotain uutta ja vielä parempaa. Kiitos RoadStars!”

Kuvat: Sebastian Vollwert
Video: Martin Schneider-Lau