Ingo Graul kuljettaa Actros 1848 -autolla helikoptereita halki Euroopan

Reportaasi

Parempaa kuin lentäminen.

Vaativia asiakkaita, kalliita kuormia ja pikaisia toimeksiantoja: Actrosillaan ja erikoisperävaunullaan Ingo Graul kuljettaa kaiken kokoisia helikoptereita, kuten EC225 Super Puman.


Kuumuus väreilee asematason asfaltin päällä. Kassel-Clauden vanhalla lentokentällä ovat käynnissä Airbus-helikopterin lähtövalmistelut. Tällä matkalla helikopteri ei kuitenkaan nouse metriäkään ilmaan. Ingo Graul ja hänen hopeanvärinen Actros 1848 -autonsa mahdollistavat sen.

53-vuotias Graul on toiminut lähes kaksi vuotta Heli-Shuttlen kuljettajana Airglaze Aviation -yrityksessä. Actros vetää erikoissyväkuormauslavaa, jota voi paitsi pidentää, myös leventää. Sillä varustettuna Ingon kuorma-auto pystyy ottamaan kyytiin erimallisia ja -kokoisia helikoptereita. Sillä eivät pelkästään itse helikopterit ole kalliita, vaan myös jokainen yksittäinen lentotunti. ”Esimerkiksi huoltoa varten on siksi usein edullisempaa tuoda lentolaitteet lentämisen sijaan maateitse kohteeseen”, sanoo Ingo.



Aiemmin Ingo kuljetti veneitä.

Kiinnityssilmukka: 5.000 euroa. Suojalevy: 12.000 euroa. Anturi: 20.000 euroa. Kun Ingo Graul luettelee, mikä kaikki voi mennä rikki helikopterikuljetuksessa ja kuinka kalliiksi se voi käydä, alkaa hirvittää. ”On vain oltava hieman varovaisempi ja kaikki sujuu hyvin”, sanoo Ingo.

Tämä syntyperäinen bremeniläinen tuntee arvokkaan rahdin. Aiemmin hän ajoi vuosia venekuljetuksia – siten kalliit kuormat ja vaativat asiakkaat ovat hänelle tuttuja.



”Lastaaminen ja purkaminen on erityisen tarkkaa. Aiemmin siihen tarvittiin nosturi”, sanoo Ingo. ”Esimerkiksi EC225:n tapauksessa oli purettava laskutelineet, jotta se sopi perinteiseen perävaunuun.” Heli-Shuttleen helikopteri voidaan työntää. ”Näin emme ole riippuvaisia pitkistä nosturivuokrauksista. Voimme toimia nopeasti ja joustavasti”, sanoo Ingo.

Tämä on tärkeää niin kutsutuissa Aircraft-on-ground-käytöissä. Silloin maahan jäänyt helikopteri on saatava mahdollisimman pian jälleen lentokykyiseksi. ”Jos meidän on tilattava lentopelastuspalvelun helikopterille ensin vielä nosturi noutopaikalle, kuluu paljon aikaa. Ja silloin on kyse myös ihmishengistä.” 



Kehittynyttä tekniikkaa.

Ingo sijoittaa kuorma-auton ja perävaunun lentokonehallin eteen asfaltoidulle asematasolle. Vielä kerran eteen ja kerran taakse, jotta keltainen ajoratamerkintä on tarkalleen keskellä kulkuneuvon alla.

”Tämä on meidän kohdistusmerkkimme, kun työnnämme helikopterin ylös”, selittää Ingo. Sitten hän tulee ulos ohjaamosta kiinnittääkseen taka-akselin jarrun perävaunun perässä.

Seuraavaksi taas ajamaan. Pehmeästi kaasua ja Actros vetää pidennettävää perävaunua viisi metriä ulos pituussuunnassa.



Johtaja hoitaa itse kuormauksen.

Kun hydrauli- ja pneumatiikkaletkut on irrotettu, voidaan perävaunun takaosa irrottaa. Ingo pysäköi vetoauton viereen ja alkaa asentaa ramppeja ja laajennuksia. Ei minuuttiakaan liian aikaisin – asematason toisesta päästä lähestyy suuri valkoinen ajokki.

”Tänään johtaja ajaa itse”, sanoo Ingo. Hänen johtajansa on Graham Clarkson, joka tulee nyt ulos työntöajoneuvosta. Clarkson hoitaa ohjauksen myös seuraavassa vaiheessa itse. Ingon ja hänen kuljettajakollegansa Marcel Lohsen opastamana skotti vie EC225:n syväkuormauslavalle. 



Jonkin aikaa liikenteessä on ollut kaksi Heli-Shuttlea.

Super Puman kiinnittämisessä perävaunuun häntä auttaa kollega Marcel Lochse. Tämä 29-vuotias on ajanut toista Heli-Shuttlea vasta kuusi viikkoa.

Myös hän toimi aiemmin venekuljetusten parissa, vaikka onkin koulutukseltaan lentokonemekaanikko. ”Helikopterikuljetusten kysyntä on erittäin suurta”, selittää johtaja Garham Clarkson toisen kuorma-auton hankintaa.

”Kun saimme idean Shuttlesta, meillä oli ensimmäiset toimeksiannot jo ennen kuin perävaunua oli edes rakennettu. Ja nyt meillä on jo toinen.” Heli-Shuttle on kuljettanut jo noin 90 helikopteria.



Super Puma Shanghaihin.

Kello on 19. Muutaman tunnin lepotauon jälkeen lähdetään liikkeelle. Keskustelu saattoajoneuvojen BF-4 ja BF-3 miehistöjen kanssa. Reitti kulkee Kassel-Caldenin lentokentältä ensin noin 30 kilometriä valtatietä 7. ”Tässä meidän on tehtävä englantilainen käännös. Muuten emme pääse kääntymään”, sanoo Ingo ja näyttää tiekirjasta siltaristeystä. ”Se tarkoittaa, että ajamme erkanemisramppia ja vastakkaista ajorataa tielle.” Vähän ennen klo 20 kaikki ovat valmiita ja aloitetaan. Ingolla on edessään noin 430 kilometriä. Kohteena on Überseehafen Bremerhavenissa. Sieltä matka jatkuu kaksi päivää myöhemmin, mutta ei taaskaan lentäen, vaan rahtialuksella Shanghaihin Kiinaan. Toiset vastaavat siitä, että helikopteri pääsee sinne ehjänä.


Kuvat: Sebastian Vollmert
Video: Martin Schneider-Lau

30 kommenttia