Science fictionia ohjaamossa? Näin Actros ihastuttaa Daniel Lungoa

Kun Daniel seisoi ensimmäistä kertaa Actrosin edessä, hän ajatteli, että siitä puuttuu jotain. ”Peilit! Missä ovat peilit?” hän muistelee. Ajan kanssa hän tottui yhä enemmän ajoneuvoon – yllättyneisyys muuttui arvostukseksi.

Siitä lähtien kun Valenciassa toimiva yritys Rodolfo y Ventura antoi hänen käyttöönsä elegantin Actros 1848:n, Danielin elämä on muuttunut. ”Uusi Actros kääntää kaikkien katseet puoleensa”, hän sanoo. ”Mutta todella hämmästyttävää on teknologia, jolle auto on rakennettu.”

Romanialainen kuljettaja on asunut 20 vuotta Espanjassa, ja hänen pääkuljetustuotteensa on materiaali maalien ja lakkojen tuotantoon. Hän lastaa kuorman yleensä Castellónissa tai Sagunton (Valencia) satamassa ja kuljettaa kuorman muun muassa Belgiaan tai Italiaan.

Erityisesti kalsiumkarbonaatilla on kova kysyntä keramiikkateollisuudessa lasitteen valmistuksessa. Castellón on yksi suurimmista keramiikkasektorin tuotantopaikoista koko maailmassa.

Daniel käynnistää kuorma-autonsa yrityksen keskuksella Sonejassa (Castellón) ja lähtee ajamaan CV-2210-maantietä pitkin. Jo siellä Predictive Powertrain Control -järjestelmän edut tulevat esiin: ”Järjestelmä ei ainoastaan säästä polttoainetta, vaan se myös mukauttaa ajotavan automaattisesti tieolosuhteisiin”, kuljettaja selittää.

Daniel muistaa lukeneensa muutama vuosi sitten artikkelin esineiden internetistä, jota käytetään kuorma-autoissa. ”Se näytti science fictionilta. Ajattelin, että sellaisen saavuttaminen lähitulevaisuudessa olisi mahdotonta”, hän sanoo samalla kun hän ottaa oikealla kädellään Active Drive Assist -avustimen käyttöön näytön kautta. ”Monet eivät uskokaan, kun sanon, että uusi Actros tarjoaa puoliautomatisoitua ajamista kaikilla nopeusalueilla”, hän sanoo. ”Enkä loukkaannu siitä! Heidän kannattaisi kokeilla itse.”

Vähemmän stressiä.

Daniel ajaa nykyään turvallisemmin ja stressittömämmin. Työpäivän päätteeksi hän ei ole enää niin väsynyt. ”Kun tietää, että järjestelmä voi jossain määrin itsenäisesti jarruttaa, kiihdyttää ja ohjata, minulla on paljon luottavaisempi olo”, hän kertoo. Viisi vuotta sitten Daniel erikoistui kansainvälisiin kuljetuksiin. ”Useina päivinä olen poissa kotoa. On kiistatonta, että niin monta tuntia tien päällä tarkoittaa suurempaa riskiä”, hän myöntää. ”Mutta siitä alkaen, kun olen ajanut uutta Actrosia, vaimoni on nukkunut rauhallisemmin.”

Silti Danielille on tärkeää, että autonomisen ajamisen tänä päivänä sallittu taso vaatii kuljettajaa pitämään käsiään ohjauspyörässä ja edelleen kantamaan vastuun. ”Teknologian tavoite on auttaa ihmistä, ei päästä ihmisestä eroon”, hän sanoo. ”Uudella Actrosilla symbioosi ihmisen ja koneen välillä on täydellinen”, on Danielin päätelmä.

Valokuvat: Begoña Tremps