Johdonmukaisesti offroad-maastossa – sveitsiläinen seikkailijapariskunta ”valloittaa” Keski-Aasiaa – osa 7

Vasaraniskut ja mutteripyssyn surina muodostavat tämän raportin äänimaailman. Se voi tarkoittaa vain yhtä asiaa: teemme varikkopysähdyksen. Kyseessä on korjaamo Ulan Batorissa, Mongolian pääkaupungissa. Kaksi viime kuukautta vietimme lähes kokonaan puutteellisilla reiteillä. Mongoliassa jopa päätiet ovat käytännössä offroad-reittejä. Se vaatii veronsa.

Kohokohtana sorareitit.

Tähän liittyen kaksinkertainen ”mutta”: Se, että pääsemme ajamaan eurooppalaisittain päällystettyjen teiden ulkopuolella, on meille edelleen matkan suola. Ja Axor-automme selviää hyvin kovista paikoista. Korjausta vaativat lähinnä pikkujutut. Esimerkiksi säilytyslaatikoiden kannattimet on hitsattava uudelleen. Yksi toisensa jälkeen on nimittäin murtunut jatkuvien töyssyjen seurauksena.

Viimeisimmän matkakertomuksemme jälkeen olemme ajaneet noin 1 000 kilometriä Kazakstanissa ja sitten pätkän Venäjän puolella, josta matkasimme Mongoliaan. Kazakstanissa kävimme kahdessa häkellyttävän kauniissa paikassa: Scharyn- ja Altyn-Emel-kansallispuistoissa. Sekä Mike ja minä – Andrea – että Aimée nautimme ympäriinsä vaeltelusta ja luonnon ihailemisesta.

20 astetta pakkasta yöllisessä Altai-vuoristossa.

Tätä kirjoittaessani lämpötilat ovat vähän nollan alapuolella. Se on hyistä Turkkiin tai Iraniin verrattuna, mutta ei mitään vertailussa öihin Venäjän puoleisessa Altai-vuoristossa: siellä koimme jopa 20 asteen pakkasia. Hyvää esimakua ”oikeasta” venäläisestä talvesta, joka on vielä edessämme!

Maisema hyvitti kuitenkin kylmyyden. Kerran yövyimme vanhalla solatiellä, josta aukeni häikäisevä näköala. Päiväsaikaan hidasteena ei ollut niinkään tien huono kunto vaan minä, kun pyysin jatkuvasti pysähdyksiä valokuvien ottamista varten. Yhtenä kauniin aurinkoisena Altai-vuoristossa vietettynä päivänä pysähdyimme, koska halusimme päästä eroon likapyykeistämme. Silloin meidän oli ensimmäisen kerran hakattava jäätä, jotta pääsimme käsiksi puhtaaseen veteen.

Raja-asema kuin tyhjästä.

Erityinen kokemus oli rajan ylitys Mongoliaan. Meidän oli tarkoitus täyttää kaikki varastot etukäteen, sillä Venäjän supermarketeissa on erinomaiset valikoimat. Ykkösenä ostoslistalla olivat pakastetut vihannekset. Olimme lukeneet matkaoppaista, että vihanneksia on Mongolian maaseudulla heikosti saatavilla. Lisäksi halusimme varata mukaan dieseliä. No, sitten olimmekin yhtäkkiä raja-asemalla – 50 kilometriä ennen varsinaista rajaa.

Meitä ohjattiin rajaviranomaiselta toiselle. Ja ihan kuin tässä ei olisi ollut tarpeeksi, tarkoituksenamme oli ottaa tapaturmavakuutus. Tähän asti se oli onnistunut helposti Euroopan ulkopuolella, jossa sveitsiläinen vakuutuksemme ei ole voimassa. Yleensä vakuutusyhtiöt tarjoavan palveluitaan konteissa – karua, mutta kaikki sujuu kuten pitääkin.

Ei kuitenkaan täällä: Ensiksi nainen luukulla pyysi kaksinkertaisen hinnan siihen nähden, mitä olimme verkosta saaneet selville, sitten hän täytti lomakkeen lukukelvottomalla töherryksellä. Kun vieressä seissyt mies yritti vielä kaupitella meille kaikkea mahdollista, luovutimme. Kahden päivän kuluttua saimme eräässä kylässä onneksi sittenkin hankittua vakuutuksen.

Mihinkään ei pääse – silloin on aika lapioida.

Sinä hetkenä, kun jäimme taas kerran jumiin, ristin sielua ei ollut kuitenkaan näkyvissä. Kesäisin tien päälle jäädään täällä usein, minkä havaitsee reitillä olevista syvistä vaoista. Kiersimme niistä yhden toisensa jälkeen samoin kuin vesikuopat, joista kamelit käyvät juomassa. Ja sitten kuorma-auto upposi oikealta puoleltaan yllättäen maahan.

Meidän piti luottaa hiekkalevyihimme alustoina ilman apukäsiä. Ja tosiaan: vähän lapiointia, kunnolla kaasua, niin pyörien alla oli taas kovaa maata. Seuraavana haasteena oli tosin levyjen löytäminen. Kaksi niistä oli uponnut mutaan, kun ajoimme levyjen päältä, eikä niitä ollut enää nähtävissä. Meidän oli kaivettava kokonaiset kaksi tuntia, ennen kuin levyt lopulta löytyivät.

Vähän ennen Ulan Batoria sattui sitten päivä, joka kuvasti Mongolian kiehtovuutta täydellisesti: Aamulla ajoimme hiekkadyyneillä, mikä oli todella mukavaa kaiken soran jälkeen. Iltapäivällä matka kulki lumisen ylätasangon yli ja lopulta takaisin alas kuivalle arolle. Nyt olemme siis varikkopysähdyksellä pääkaupungissa – ja odotamme jo innolla sitä, että parin päivän päästä kaikki on taas valmista lähtöön.

RoadStars-sarjan osa 8 ilmestyy 17. joulukuuta. Pysykää kuulolla!

Kuvat: 4-Xtremes