Olipa kuuma seikkailu! Sveitsiläiset seikkailijat matkalla Iranissa – osa 4
Sarja: 4-Xtremes
Maanpinnan lämpötila 82,9 astetta! Andrea ja Mike Kammermann saavuttivat Iranissa ensimmäisen ääripaikkansa – ja joutuivat kokemaan ikävän takaiskun. Sarjamme osa 4.
Eilen pysäköimme automme erään talon sisäpihalle Iranin lounaisosassa sijaitsevassa kylässä. Šīrāzin suurkaupunki on tunnin matkan päässä. Iltarukous kaikuu kattojen yllä. Olimme itse asiassa aikoneet yöpyä lähistöllä sijaitsevalla lähteellä. Otimme kuitenkin erään perheen esittämän kutsun vastaan. Kutsu oli yksi monista: ainakin viisi perhettä kysyi, haluaisimmeko pysäköidä heidän luokseen. Jo pohjoisempana eräs moottoripyöräilijä kutsui meidät luokseen ja lahjoitti meille kilokaupalla hedelmiä. Täällä ihmiset ovat ystävällisiä ja vieraanvaraisia!
Henkeäsalpaavaa kuumuutta Isolla Hiekka-aavikolla.
Muutamia päiviä sitten koimme yhden niistä hetkistä, joita olimme odottaneet: Saavuimme maan kaakkoisosan keskitasangolla sijaitsevalle Isolle Hiekka-aavikolle, joka tunnetaan myös nimellä Dasht-e Lut. Ensimmäinen ääripaikkamme! Aavikon pohjoisosan hiekkakivisokkelossa poistuimme aamulla tieltä ja siirryimme hiekka-aavikolle. Jotta pystyisimme ajamaan maastossa kalliomuodostelmia pitkin, laskimme rengaspaineen kolmeen baariin. Silti meidän oli oltava todella tarkkana, ettemme juuttuisi kiinni.
Reilun tunnin kuluttua edellämme ei enää näkynyt muiden autojen jälkiä, ja kello 11 maissa pysähdyimme. Maanpinta oli niin kuumaa, ettemme voineet päästää koiraamme Aiméeta ulos. Sen oli pysyttävä ilmastoidussa asuintilassa. Mittasimme maanpinnan lämpötilan eräässä notkelmassa: 82,9 astetta! Myös ilman lämpötila oli yli 60 astetta. Sen vielä olisi voinut kestää. Mutta kuin tyhjästä tulleet kuumat tuulenpuuskat polttivat ihoa toden teolla! Viimeistään tällöin oli selvää: olimme saavuttaneet ensimmäisen Xtreme-ääripaikkamme.
Aavikolla vietetyn yön jälkeen päätimme, että emme viettäisi siellä toista päivää. Ilma oli siellä niin kuivaa, että sieraimet liimautuivat kiinni. Ulkona ei yksinkertaisesti voinut oleskella kuin hetken. Lähdimmekin matkaan heti aamutuimaan. Mike ajoi kuorma-autoa ja minä – Andrea – moottoripyörää. Hankalan maaston vuoksi siitä muodostui minulle todellinen haaste.
Hinausapua "antiikkiselta" 1924-kippiautolta.
Paluumatkalla kohti tietä se sitten tapahtui: Ajoimme vesikanavaa peittävän betonilevyn yli. Valitettavasti se ei kestänyt 13-tonnista autoamme, vaan takapyörä vajosi sen läpi 60 senttimetrin syvyyteen. Kuorma-auto oli niin vinossa, että pelkäsimme koko seikkailumme olevan ohi! Tässäkin tapauksessa iranilaisten ystävällisyys pelasti kuitenkin tilanteen: Ikivanhan 1924-kippiauton miehistö tarjoutui auttamaan, ja tunnin kuluttua Axorimme todella oli taas tukevalla alustalla. Kuorma-auto oli muutamaa taka-akseliin ja kallistuksenvakaajaan tullutta naarmua lukuun ottamatta vahingoittumaton.
Olemme taivaltaneet jo yhteensä yli 10 000 kilometriä. Iranissa suuret yhdystiet ovat varsin hyvässä kunnossa. Kuumuuden seurauksena niissä kuitenkin on paljon kuoppia ja ajouria. Sen lisäksi tiedostamme erittäin selkeästi, että olemme todella kaukana kotoa ja oikeastaan aivan eri maailmassa. Yksinkertainen esimerkki: hämmentävä valuutan käsittely. Rajalla vaihdoimme euroja rialeiksi. Käytännössä ihmiset kuitenkin laskevat hinnat tomaneina, joissa on yksi nolla vähemmän kuin rialeissa. Turistina ei voi koskaan tietää, ilmoitetaanko hinnat rialeina vai tomaneina.
Pitkiä ylämäkiä, tupaten täysi lautta.
Isolla Hiekka-aavikolla vallitsevat äärimmäiset olosuhteet, mutta kesällä myös muualla maassa on todella kuumaa. Peltojen kasteluvesi saadaan maanalaisista lähteistä, ja välillä pystymme täyttämään vesisäiliömme tällaisista lähteistä. Usein reittimme kulkee noin 1 500 metriä merenpinnan yläpuolella. Monissa pitkissä ylämäissä moottorin lämpötila kohoaa huomattavasti. Se voi johtua myös dieselin laadusta. Ainakin Turkissa lämpötila pysyi hyvinkin vakaana täysin vastaavilla osuuksilla.
Erämaasta jatkoimme matkaamme Iranin eteläosaan. Kohteenamme oli Qešm, Persianlahden suurin saari. Tavoitimme tupaten täyden lautan, johon Axorimme juuri ja juuri mahtui mukaan. Peilit sisään käännettyinä olimme niin ahtaasti kahden kuorma-auton välissä, että Mike ei päässyt ulos ohjaamosta koko lauttamatkan aikana. Saarella ilmasto tyrmäsi meidät melko kirjaimellisesti: siellä oli 45 astetta lämmintä ja ilmankosteus oli 67 prosenttia! Vaikka lämpötila oli huomattavasti matalampi kuin aavikolla, se tuntui vieläkin uuvuttavammalta kuin aavikon kuiva kuumuus.
Šīrāzin suurkaupungissa vierailimme satumaisissa moskeijoissa ja vaikuttavilla kaivauksilla, kuten Persepoliissa ja Naqš-e-Rustemissa. Liikenne oli kuitenkin aivan erityinen kokemus: Šīrāzin kaduilla näimme tähän saakka arvaamattomimmat kohtaamamme kuljettajat! Moottoripyöräilijät kiilasivat ohitsemme, autot pysähtyivät ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta. Näiden seikkailujen jälkeen on mukavaa päästä nauttimaan kylän rauhasta ystävällisen isäntäväkemme luona. Kuka tietää, mitä kaikkea meillä vielä on edessämme.
Pakollinen muutos suunnitelmiin.
Pari päivää sitten koimme ikävän takaiskun, jonka vuoksi joudumme suunnittelemaan reittimme kohti itää uudelleen. Eikä siinä vielä kaikki: Emme pysty ajamaan toiseen ääripaikkaamme eli Intian koillisosassa sijaitsevaan Marsimik La -vuoristosolaan. Emme nimittäin saaneet viisumia Pakistaniin, jonka alueiden kautta aioimme ajaa sinne. Vaihtoehtoinen reitti Afganistanin kautta on liian vaarallinen. Joudumme siis luopumaan suunnitelmastamme jatkaa matkaa Intian, Nepalin ja Kiinan halki.
Sen sijaan palaamme Iranista takaisin kohti luodetta ja ylitämme rajan Armeniaan. Sieltä jatkamme Georgian ja lyhyen matkaa Venäjän kautta kulkevaa reittiä taas kohti itää Kazakstaniin. Siellä ajamme lähes koko maan halki. Seuraavaksi vuorossa on Mongolia, jonka jälkeen palaamme jossakin vaiheessa alkuperäiselle reitillemme kohti Venäjän itäisiä osia. Olemme muuttaneet myös paluumatkamme suunnitelmaa, jotta ajaisimme mahdollisuuksien mukaan kutakin tietä ja kävisimme kullakin paikkakunnalla vain yhden kerran. Haluamme matkata Uzbekistanin ja Turkmenistanin halki ja siirtyä lautalla Kaspianmeren yli Azerbaidžaniniin.
Tämä tietysti harmittaa meitä – erityisesti siksi, koska emme pääse Intiassa sijaitsevaan ääripaikkaamme. Meidän on kuitenkin oltava joustavia, mitä toki haluammekin olla. Ja kukapa tietää, miten mielenkiintoisia paikkoja uudelle reitillemme osuu? Meillä on jo kiikarissamme Kazakstanista uusi ääripaikka– emme kuitenkaan halua vielä paljastaa siitä liikoja. Ei nimittäin ole vielä varmaa, ehdimmekö sinne ennen talven tuloa. Saa nähdä! Kun pääsimme yli pakon saneleman suunnitelmien muutoksen aiheuttamasta ärtymyksestä, voimme todeta täydestä sydämestämme: kuulostaa mahtavalta!
RoadStars-sarjan osa 5 ilmestyy 24. syyskuuta. Pysykää kuulolla!
Kuvat: 4-Xtremes
4-Xtremes – matka ääriolosuhteissa.
4-Xtremes: sveitsiläinen pariskunta lähtee retkelle kohti äärimmäisyyksiä
Osa 3: Sveitsiläinen seikkailijapariskunta kohtaa karaokea tekojärvellä ja myrskyn meren yllä
Osa 4: Olipa kuuma seikkailu! Sveitsiläiset seikkailijat matkalla Iranissa
Osa 9: Kammermannit jatkavat matkaa kylmyysnavalle kaikkia esteitä uhmaten
Osa 10: Kiiltävää jäätä ja kappale kotiseutua keskellä Siperiaa sveitsiläisille seikkailijoille
Osa 11: 4-Xtremes-tiimi kohtaa rasittavia lainvalvojia ja rentoutuu Mustallamerellä
Osa 12: Kammermanneille rankka takaisku ja seikkailullista nähtävyyksien katselua Bulgariassa
Osa 13: Andrea ja Mike päättävät extreme-matkansa. Ja lähtevät saman tien taas matkaan
Kommentti
Kirjaudu sisään kommentin lähettämistä varten.
22 kommenttia
aber fast 90 Grad....das hätte ich sehr gerne mit erlebt Bin Neidisch !!
Mein Rekord liegt nur bei 55 Grad in Ägypten wo mir die Schuhsohle geschmolzen ist....😂 Macht weiter so 👍
Gruss Andreas
aber fast 90 Grad....das hätte ich sehr gerne mit erlebt Bin Neidisch !!
Mein Rekord liegt nur bei 55 Grad in Ägypten wo mir die Schuhsohle geschmolzen ist....😂 Macht weiter so 👍
Gruss Andreas
Mir stehen die Tränen in den Augen. Ich wollte mit meinem Freund Ende der achtziger Jahre mit einem alten Bundeswehr Unimog an's Nordkap fahren aber es wurde zu einem Fiasko. Jung (beide 20 Jahre alt) keine Ahnung keine Planung aber Abenteuerlust kamen wir bis Oslo dann ging das Geld aus aber es war super . Macht weiter so bin voll neidisch.
Gruß Kieskutscher
Mir stehen die Tränen in den Augen. Ich wollte mit meinem Freund Ende der achtziger Jahre mit einem alten Bundeswehr Unimog an's Nordkap fahren aber es wurde zu einem Fiasko. Jung (beide 20 Jahre alt) keine Ahnung keine Planung aber Abenteuerlust kamen wir bis Oslo dann ging das Geld aus aber es war super . Macht weiter so bin voll neidisch.
Gruß Kieskutscher
Tönt aber nach einem super Abenteuer. Ist doch manchmal viel lustiger und spannender wenn man nicht alles geplant hat! :)
Wir haben schon relativ viel geplant für dieses Abenteuer, aber es gibt tag täglich sooo viele Faktoren die einem einen Strich durch die Rechnung machen können dass auch das nicht immer klappt. Flexibilität und Improvisation sind immer wichtig und ein grosser Teil des Reisens und genau das mögen wir daran :D
Alles liebe, Andrea & Mike
Tönt aber nach einem super Abenteuer. Ist doch manchmal viel lustiger und spannender wenn man nicht alles geplant hat! :)
Wir haben schon relativ viel geplant für dieses Abenteuer, aber es gibt tag täglich sooo viele Faktoren die einem einen Strich durch die Rechnung machen können dass auch das nicht immer klappt. Flexibilität und Improvisation sind immer wichtig und ein grosser Teil des Reisens und genau das mögen wir daran :D
Alles liebe, Andrea & Mike
Sehr schöne Bilder und schöner Bericht👍.
Ich befürchte, soweit werden wir mit unserem Bimo auf Sprinter nicht kommen...😜
Sehr schöne Bilder und schöner Bericht👍.
Ich befürchte, soweit werden wir mit unserem Bimo auf Sprinter nicht kommen...😜
👍👍
👍👍
Vorsichtige Frage: Ist das Nachtbild mit der Milchstraße so echt? Das find' ich super.
Motortemperatur erhöht? Wundert mich eigentlich nicht, wenn Lufttemperaturen von 60°C herrschen. Das ist ja wie ein Heißluftfön... Einmal eingebrochen? Ist für eine solche Tour sicher nicht so ungewöhnlich; würde mal vermuten, da kommen noch andere Sachen auf Euch zu; drücke natürlich die Daumen, daß alles so glimpflich abgeht.
Touränderung? Wäre es nicht möglich, vom östlichen Kasachstan nach Süden, durch China an den Xtrempunkt in Indien zu gelangen? Ich weiß, ich kenne mich nicht aus...
Gruß
Klaus
Vorsichtige Frage: Ist das Nachtbild mit der Milchstraße so echt? Das find' ich super.
Motortemperatur erhöht? Wundert mich eigentlich nicht, wenn Lufttemperaturen von 60°C herrschen. Das ist ja wie ein Heißluftfön... Einmal eingebrochen? Ist für eine solche Tour sicher nicht so ungewöhnlich; würde mal vermuten, da kommen noch andere Sachen auf Euch zu; drücke natürlich die Daumen, daß alles so glimpflich abgeht.
Touränderung? Wäre es nicht möglich, vom östlichen Kasachstan nach Süden, durch China an den Xtrempunkt in Indien zu gelangen? Ich weiß, ich kenne mich nicht aus...
Gruß
Klaus
ja das Foto der Milchstrasse ist echt. Der Himmel war so klar in der Wüste, das mussten wir nutzen für ein Bild :)
Mit dem einbrechen und der Temperatur hast du wohl recht, nur eben inder Türkei hatten wir auch bereits über 40C deshalb hatte es uns doch einwenig erstaunt. Aber wer weiss...
Wegen der Route hast du Recht, das Problem ist nur dass wir das im Frühling erst machen könnten und der Pass und alle Pässe dorthin, noch geschlossen wären. Also müssten wir wie auf den nächsten Sommer warten, das ist dann doch einwenig lang 😬
ja das Foto der Milchstrasse ist echt. Der Himmel war so klar in der Wüste, das mussten wir nutzen für ein Bild :)
Mit dem einbrechen und der Temperatur hast du wohl recht, nur eben inder Türkei hatten wir auch bereits über 40C deshalb hatte es uns doch einwenig erstaunt. Aber wer weiss...
Wegen der Route hast du Recht, das Problem ist nur dass wir das im Frühling erst machen könnten und der Pass und alle Pässe dorthin, noch geschlossen wären. Also müssten wir wie auf den nächsten Sommer warten, das ist dann doch einwenig lang 😬