550 tonnin raskaskuljetus matkalla läpi yön
Reportaasi
Raskaskuljetus kuulostaa vahvoilta moottoreilta ja keltaisilta varoitusvaloilta. Näin onkin, mutta ilman malttia, kokemusta ja ennen kaikkea yhteishenkeä ei mistään tule mitään.
Tim, Daniel ja Marco sekä projektipäällikkö Olaf Weltz.
Marco painaa hyvin varovasti kaasupoljinta. Kierrosluku nousee nopeasti ja hyvin, hyvin hitaasti hänen raskaskuorma-Actrosinsa lähtee liikkeelle. "Näkeekö joku myös portin takana vasemmalla?", hän kysyy radiopuhelimella. "Juu – takana vasemmalla kaikki selvää", vastaa heti yksi kollegoista. 78 metriä, 550 tonnia ja 36 akselia rullaa ulos Glückstadtin satama-alueelta. Vasemmalla loikkivat pengerpadon lampaat kevätauringossa ympäriinsä, muutama sata metriä ajetaan suoraan eteenpäin, ja nopeus tuntuu jo erittäin suurelta. "Nyt ajetaan kahtakymppiä", sanoo Marco hymyillen. "Mutta voimme vielä hieman nostaa nopeutta – näillä kaduilla saa ajaa kolmeakymppiä."
Mutta juuri tässä kohtaa ei. "Tuolla edessä mennään ylös pengerpadon päälle, sen jälkeen taas alamäkeä kaarre vasemmalle, suojakaide vasemmalla ja suojakaide oikealla … paina kaasua, Tim!" Kollega toisessa Actrosissa raskaskuljetusauton takana tietää nyt mitä tuleman pitää, samoin kuin muut kolme kollegaa raskaskuormasillalla. Tim painaa kaasua. Yhdessä nämä molemmat voimanpesät – melkein 1 000 tonnin Actros 4165 ja yhteensä lähes 1 000 kW teho – hinaavat 260 tonnin painoisen muuntajan ja muuntajasillan sekä kaksi 14-akselista alustaa kävelyvauhtia pengerpadon harjan yli. Hieman kauempana tulee ensimmäinen todellinen este – kiertoliittymä.
Myös täällä, kuten äsken satamassa on paljon ihmisiä katselemassa. Onhan nyt sunnuntai-iltapäivä, ja aurinko paistaa. Nosturiauton kollegat ovat asettaneet rauta- ja muovilevyjä, kaikki on valmisteltu. Marcon Actros vetää ryömintävaihteella yhdistelmän ensin suurelle liikennesaarekkeelle. Jyrkästi oikealle, sitten eteenpäin erittäin hitaasti, mutta korkealla kierrosluvulla niin kauas kuin mahdollista vasemmalle ja liikennesaarekkeen yli. Äärimmäinen rasitus alustoille ja renkaille. Puhallin jäähdytystornissa käynnistyy – turbohidastinkytkin kehittää lämpöä. Parin minuutin päästä 78-metrinen ajoneuvo on päässyt esteen ohi ja kaikki kollegat ovat ilmoittaneet mikrofoniin "valmis lähtöön". "Ja vasemmalle", sanoo Marco – matka jatkuu. 1300 hevosvoimaa vetää.
Esteiden ylitystä marskimaalla.
Avara vihreä marskimaa, jossa on pieniä jokia ja kanavia, punaisia tiilitaloja vihreillä ikkunaluukuilla. Joen varrella seisoo punavalkoisten renkaiden ympäröimiä majakoita, jotka siellä täällä katselevat pengerpadon yli sisämaata kohti – täällä Elben alajuoksulla voi hengittää vapaasti. Ainakin silloin jos sattuu olemaan pyöräilijä, istuu henkilöauton ratissa tai on matkalla asuntovaunulla. Kuorma-autolla täällä on jo aika ahdasta. Joka täällä haluaa suorittaa raskaskuljetuksen, joutuu ensin vastakkain lukemattomien kantokyvyltään heikkojen siltojen, liikennesaarekkeiden ja matalalla riippuvien liikennevalojen kanssa, jotka muodostavat todellisen esteen. Jos liikennevalot käännettäisiin sivuun, ne saisi kytkeä uudelleen päälle vasta erillishyväksynnän ja tarkastusraportin jälkeen.
Marco tarttuu mikrofoniin: "Voit hiljentää, Tim – tuolla edessä seisoo Daniel." Hiljentäminen tarkoittaa jalan nostamista kaasupolkimelta, seuraava pysähdys on edessä. Surkeassa kunnossa olevan sillan yli saa ajaa vain vähennetyillä akselikuormilla. Niinpä kollega Pit on tuonut upouuden lavetilla varustetun 6-akselisen Actrosinsa ja omalla voimansiirrolla varustetun kuljetusmoduulin jo sillalle saakka. Daniel, joka ajaa myös Pitin ylileveän kuorma-auton saattoajoneuvoa, ohjaa niin sanottua itseohjautuvaa lavettia. Useampivaiheisessa manööverissä hän vie ajoneuvon kauko-ohjauksella hitaasti muuntajan alle. Nyt vielä hydrauliikan mukautus – ja kuorma on jaettu 34 akselille. "No nyt, Marco – sitten superhitaasti", sanoo Daniel. Senttimetri senttimetriltä kolossi työntyy yhteensä 296 renkaalla sillan poikki. Tuskin tämän viisi metriä leveän ojan jälkeen Daniel pujottaa itseohjautuvan lavetin taas pois.
Vain yhdellä vetäisyllä.
Sillan ylitys kesti puoli tuntia, nyt kolonna lähtee taas liikkeelle. "Lähtö kello 17 ja aurinko paistaa – minusta on ihanaa lähteä aikaisin liikkeelle ja ajaa hämärän tuloon saakka", sanoo Marco. Tänään on käynyt niin, että reitin varrella ei ole valmiina parkkipaikkaa yöpymistä varten – kuljetus toimii vain yhtäjaksoisesti, ja koska kuljetus päättyy maanantai-aamuna kello kuusi, niin silloin täytyy lähteä vastaavasti aikaisin liikkeelle. "Kalteva kaarre oikealle", sanoo Marco kollegoille muuntajasillalla. He pitävät muuntajaa tasapainossa jokaisella epätasaisella tieosuudella vahvoilla hydraulisylintereillä. Jos kaltevuus on liian suuri, saattaa kuparinen muuntajaydin törmätä säiliön terässeinään ja vaurioitua.
Seitsemän minuutin päästä kuljetus on pysähtynyt kiertoliittymään. Oikeastaan olisi ajettava suoraan eteenpäin, mutta se käy päinsä vain kiertoteitse. Kollegat nosturiautolla olivat jo täällä. Teräs- ja muovilevyt suojaavat infrastruktuuria ja estävät vajoamisen liejuun. Liikennemerkeistä huolehtivat palveluntarjoajat poistavat vielä nopeasti muutaman kilven, sitten Marco lähtee liikkeelle. Taas on ajettava ensin suuren liikennesaarekkeen suuntaan liittymän keskellä, sitten jyrkästi oikealle. 500 tonnin kuorman alla levyt, renkaat, akselit ja alusta ähkivät rasituksesta pienen liikennesaarekkeen sisään- ja ulosajoa erottavien reunakivien yli ajettaessa.
Neljännes käännöksestä on suoritettu, ja takaosa on nyt edessä. Tim ja Marco kääntävät vuoron perään Actrosinsa ja yhdistävät ne uudelleen. He selviävät nyt muutettuun ajosuuntaan kierreliittymän toisesta neljänneksestä. Muuntaja huojuu kaukana tienvarren ojan ja pellon yläpuolella, pyörät pysyvät niille tarkoitetulla reitillä. Hieman yli puolen tunnin jälkeen tämäkin este on voitettu. Ajettu matka: alle 300 metriä.
"Sujuu hyvin", sanoo Tim, joka ajaa nyt Actrosillaan kolonnan kärjessä. Ovathan he kuitenkin tunnin ja vartin aikataulusta edellä. Hän kertoo vuoden alusta tapahtuneesta keikasta Turkissa, jossa asennettiin muuntajasilta. Hän ja Marco olivat koko ajan mukana. "Se oli upea kokemus, me teimme sen todella mielellämme. Mutta niin kauan pois kotoa oleminen haittaa kyllä perhe-elämää", hän sanoo. Kotona Weselissä häntä tarvitsevat elämänkumppani Jaqueline, pieni poika Julian (3) ja poika René (20).
Nyt on kuitenkin jo voitu ajaa runsas varttitunti yhteen menoon, useimmiten keskellä ajorataa muutamien alhaalla riippuvien oksien takia. Sitten he saapuvat Neuendorfin sisääntulotielle. "Minulla olisi tässä yksi liikennesaareke tarjouksessa. Me ajamme niin kuin aina vastakkaisen liikenteen kaistalla", hän sanoo kollegoille radiopuhelimella. Tämä liikennesaareke ei ole ongelma. Mutta sitten seuraavat alhaalla riippuvat liikennevalot, oksat, pysäköidyt autot ja talojen ylileveät katot. Mutta miesten rauhaa ei tämä mitenkään häiritse, päinvastoin – on valoisaa ja kuivaa, edellytykset ovat erinomaiset, ja muutenkin he nauttivat esiintymisestään tässä pienessä kylässä: "Tuolla ne seisovat puutarhoissaan tikkailla ja ottavat meistä kuvia – mahtavaa, vai mitä?"
"Kaikki selvää" – nyt mennään suoraan eteenpäin.
Muutamia satoja metrejä kylän jälkeen Tim antaa käskyn "kaikki selvää". Silloin on vuorossa itseohjautuvan lavetin seuraava suoritus ylitettäessä pääkanavaa, josta marskimaan vesi virtaa Krückau-jokeen. Parasta on, että tässä ajetaan suoraan eteenpäin. Itseohjautuvan lavetin käyttäjälle on suuri haaste pitää kuorma tasapainossa ja samanaikaisesti mukauttaa kääntösäteitä muuntajasillan kääntösäteisiin.
Ongelmana tässä kohdassa ovat suojakaiteet, jotka alkavat jo kauan ennen siltaa ja melko hitaasti ajava itseohjautuva lavetti on työnnettävä jo hyvin aikaisessa vaiheessa muuntajan alle. Eli nyt edetään muutama sata metriä minimaalisella nopeudella. Ennen kaikkea Daniel huomaa, miten epätasainen tie on. Itseohjautuvan lavetin kaksitoista pyörästöä voidaan säätää erikseen. Kauko-ohjauksen avulla hän säätää ne aina siten, että paino pysyy tasaisesti jakaantuneena. Huomattava keventyminen johtaisi siihen, että itseohjautuva lavetti kulkee äkillisesti nopeammin kuin muut ajoneuvot. "Minulla on vain 20 senttimetrin etäisyys 14-akseliseen alustaan. Tässä ei saa tapahtua mitään, muuten kolahtaa", hän sanoo.
Itseohjautuva lavetti täytyy siirtää pois.
Tim on takaisin ohjaamossa, hänellä on hetken tauko. Muuntajan alla työskennellään. Ahdasta on, mutta itseohjautuva lavetti täytyy saada siitä huolimatta ulos. Puhelin soi. "Hei äiti … kyllä, hyvä … kuule, olen töissä … Voidaanko jutella huomenna? Olen aivan edessä ja minun täytyy keskittyä … No niin, heippa." Daniel on saanut itseohjautuvan lavetin ulos, matka voi jatkua. Timin Actros vetää, Marco työntää. Kummankin auton kierroslukunauhat on mukautettu toisiinsa ja asetettu 300 kierrokselle. Näin Actros on aina kuormitettuna, kun toinen vaihtaa vaihdetta.
Kolme minuutin päästä lähestytään Elmshornia. Hyvin hyvin hitaasti he rullaavat eteenpäin, tien viereen pysäköidyt autot ja puut tekevät ajoradasta hyvin kapean tässä pienessä kaupungissa Krückaun varrella. Poliisit kävelevät edellä – nopeus on kuitenkin melko suuri verrattuna siihen, mitä seuraavan lähes kolmen tunnin aikana tapahtuu. B431-tie kääntyy keskustassa Schulstrasselta oikealle Holstenstrasselle. Säde on aivan liian pieni. Suoraan eteenpäin ajaminen ja ajosuunnan muuttaminen vasemmalle ei käy myöskään päinsä. Eli siis suoraan eteenpäin, ajosuunnan muutos, oikealle, taas ajosuunnan muutos, ja sitten suoraan eteenpäin Holstenstrasselle. Tämä on tosiaan aika paha, ensimmäinen yritys sen osoittaa: tarvitaan lisää levyjä. Marco huomauttaa: "Niillä voidaan vähentää ajoradan pinnan kuormitusta vielä huomattavasti, juuri näissä ahtaissa kaarteissa." Nosturiauto tulee, 60 kuutiometriä levyjä asetetaan. Sillä aikaa myös Pit pujottelee raskaskuorma-Actrosinsa kanssa muuntajan ohi. Danielin on valmisteltava seuraavaa itseohjautuvan lavetin käyttöä.
Kolmen vartin päästä tiimi uskaltautuu seuraavaan yritykseen. Menee jo paremmin, mutta muuntaja tulee vielä liian lähelle liikennevaloa. Eli uudelleen taaksepäin ja eteenpäin – liikennevalosta on päästy, mutta nyt erään talon katto ottaa vastaan. Seuraavaksi ajoa estää risteyksessä alhaalla riippuva liikennevalo, mutta miehet eivät tästä hätäänny. He siirtelevät autoja vielä lähes tunnin, ja sitten muuntaja on päässyt kaarteesta. Muutamat katselijat taputtavat, toiset huutavat: "Hienoa", "Hyvin tehty!" tai "Te olette sankareita". Ja sehän lämmittää mieltä. Molemmat Actrosit kääntyvät uuteen ajosuuntaan.
Liikennevalopujottelua läpi yön.
Seuraavan 1000 metrin matkalla itseohjautuvaa lavettia käytetään Krückau-joen sillalla ja kääntymismanööverissä nuppien puolen vaihtoon. Sitten jatketaan liikennevalopujottelua eteenpäin öisen Elmshornin läpi: "Jos ei pysty tässä työssä säilyttämään malttiaan, on parasta siirtyä muille aloille", sanoo Marco, joka on taas edessä. "Ja kotona täytyy olla vaimo, joka turvaa selustan. Jos kotona on stressiä, ei tähän työhön pysty kunnolla keskittymään." Marco asuu Sevelenissä Reinin alajuoksulla. Ylhäällä ohjaamossa hänellä on kuva tyttärestään Kimberlystä, joka on juuri aloittanut kasvatustieteiden opiskelun Kölnissä.
Taas rajoitetaan nopeus lähes nollaan, ja ajetaan varovasti liikennevalojen ohi tai niiden alta. V8-moottorien jyrinä kaikuu talojen välissä ohi ajettaessa. Torneschin suuntaan voidaan taas ajaa vapaasti muutama metri suoraan eteenpäin. "Marco, älä aja niin lujaa. Tie pölyää sikamaisesti", kuuluu kollegoiden ilmoitus muuntajasillalta. "Benz raapii tässä hyvin pintaa, me kruisaillaan kahtakymppiä läpi yön. Enhän minä nyt liian kovaa aja", hän sanoo, mutta vähentää tietysti nopeutta. Täällä jokainen kuuntelee toisiaan, ja jos kollegat haluavat että hän vähentää nopeutta, niin näin hän tekee: "Ihan sama, mitä täällä itsekukin osaa – tässä työssä me pärjäämme vain yhdessä", hän sanoo.
Torneschissa on pakko pitää lähes kahden tunnin tauko, sillä hieman sen jälkeen on ylitettävä rata tarkan aikataulun puitteissa. Kun lähtö oli kello kahdelta aamulla, tauko ei tehnyt kenellekään hyvää – oikeastaan kaikki ovat nyt väsyneempiä kuin aiemmin. Mutta seuraava liikennesaareke ja sen takana oleva liikennevalo vaatii täyttä keskittymistä, kaikki ovat taas täysin hereillä. "Mitenhän me tuosta selviydymme", sanoo Marco. Kyllä se menee, pari kertaa eteen ja taakse, muuntajasilta samalla täysin alas ja alusta samoin. Ajetaan ylämäkeen. Täysi 3000 Nm vääntömomentti repii runkoa. Ohjaamo kallistuu huomattavasti oikealle.
Rautalevyt vinkuvat.
Rautatien tasoristeyksen ylityksen valmistelu kestää lähes 30 minuuttia. Sen jälkeen Marco ja Tim lähtevät yhdistelmällä liikkeelle kuin hidastetussa filmissä. Rautalevyt kirskuvat ja vinkuvat akselien ja raiteiden välissä, mutta muuten kaikki sujuu helposti. Daniel tulee näkyviin, itseohjautuvan lavetin tarvitaan tänään viimeistä kertaa Bilsbek-joen ylityksessä. Tässä pojat vetävät kerran vielä kaiken peliin – epätasainen silta, mutka ja kalteva ajorata, sen jälkeen rakennuksia ja katulamppuja aivan tien vieressä. 45 minuuttia täyttä keskittymistä.
Vähän ennen kello neljää on tämä este ylitetty – ja vähän yli neljä tulee seuraava: kääntyminen Prisdorfissa, ajosuunnan muuttaminen ja nuppien puolen vaihto. Noin 30 raskaan kuljetuksen fania seuraa tapahtumaa mukana jalan, polkupyörällä ja autolla. On maanantaiyö, ilman lämpötila kaksi astetta. Eikö niillä ole kotia?
Käännytään vielä kaksi kertaa enemmän tai vähemmän normaalisti, pysähdytään, ja ajetaan eteenpäin hyvin hitaasti. Auweg on saavutettu, tuolla edessä on rakennustyömaan sisäänkäynti.
Aamuhämärässa pilkottaa idän horisontissa jo ensimmäinen harmaa päivänvalon kajastus. "I drove all night" – laulaa Cyndi Lauper tunnelmaan sopivaa kappaletta. Miehet ovat ajaneet kahdessatoista ja puolessa tunnissa 37 kilometriä. Marco ja Tim ovat nousseet ulos autoistaan kymmeniä kertoja ja kollegat alas muuntajasillalta. He ovat kävelleet useita kilometrejä kuljetuksen vieressä, auttaneet toinen toisiaan levyjen asettamisessa ja ajoneuvojen kääntämisessä. Marco: "Kaikki onnistui tosi hyvin. Mutta tämä kesti koko yön – olen kyllä tosi iloinen, että olemme perillä!"
Napsauta tästä, jos haluat poistua RoadStarsista ja saada lisätietoa Google Mapsissa: Google Maps -kartta
Kuvat: Christian Schmid
Video: Martin Schneider-Lau
Kommentti
Kirjaudu sisään kommentin lähettämistä varten.
Ei vielä kommentteja