Taidekuljetusta: kuinka Hasenkamp kuljetti Bremen IV -aluksen telakkamallin kertaalleen samannimisen kaupungin läpi

Hasenkamp on vuonna 1903 tapahtuneen perustamisensa jälkeen kasvanut rajusti. Se on aina pysynyt perustajasuvun käsissä. Tällä hetkellä johdossa on Hans-Ewald Schneider. Hänen poikansa Thomasin myötä talossa työskentelee jo viides sukupolvi. Thomas Schneider on imenyt taiteen itseensä äidinmaidon mukana. Hän on päässyt näkemäänkin taidetta lähempää kuin suurin osa ihmisistä. ”Nuorena sain olla mukana kuljettamassa Xi'anin terrakotta-armeijaa”, hän muistelee. Thomas Schneider työskenteli jo varhain perheyrityksen tilapäisapulaisena. ”Olen päässyt kokemaan kiehtovia kuljetuksia: kohteet ovat vaihdelleet vuosituhansia vanhoista esineistä, jotka on löydetty Aleksandrian edustalla meren alle jääneistä kaupungeista, aina Hildesheimin tuomiokirkon Bernwardin pylvääseen”, hän kertoo. Näissä töissä muodostuu jo varhain käsitys siitä, kuinka mittaamatonta arvoa taide edustaa. Omistajasuku välittää näitä arvoja työntekijöilleen. Kölnin toimipisteen 250 työntekijästä – maailmanlaajuisesti heitä on yli tuhat – seitsemänkymmentä on kuljettajia. ”Jokainen heistä saa taideteknikon erikoiskoulutuksen”, Schneider sanoo. ”Koulutamme kaikki kuljettajamme arvokkaiden tavaroiden pakkaamiseen ja kuljettamiseen ja edistämme heidän ymmärrystään taiteen aihepiiristä.”

Tapahtumapaikalla museoiden vastuuhenkilöitä tervehtimässä on kuusi mainitunlaista kuljetusosaajaa. Tervehdysten jälkeen ruvetaan heti töihin. Neuvottelukierros Bremen IV:n äärellä. Miehet näyttävät tummansinisissä puseroissaan ja valkoisissa samettihansikkaissaan hieman hovimestareilta. Myös heidän toimintatapansa sopii kuvaan. Laiva valmistellaan kuljetusta varten ja kiinnitetään kiristyshihnoilla varovasti.

Ensimmäinen pysäkki: pohjakerros. Puulaatikko odottaa siellä. Sitä ennen kantajien on selvittävä ilman laatikkoa 60 askelmasta ja ahtaasta porraskäytävästä. Laiva nousee pitkän ja syvän uloshengityksen saattelemana. ”Noin 150–200 kiloa”, Anton Sindilj arvioi. Suunnitelman mukaiset kuusi miestä on juuri sopiva määrä. Malli lähestyy laatikon suojaa askelma askelmalta. Museossa kaikuvat ytimekkäät käskyt: ”Seis! Takaisin! Kuorma alas!” Joka on ollut mukana muutossa, tietää, etteivät tällaiset sanat aina takaa ymmärretyksi tulemista. Hasenkampin miehillä homma toimii. Laiva rantautuu turvallisesti puiseen satamaan. Siellä se saa vielä ylimääräisen suojakerroksen pehmusteista, kuplakalvosta ja hihnoista.

Lastaus Ategoon sujuu niin ikään ongelmitta. Bremen IV lähtee neitsytmatkalle suuremman esikuvansa lailla. Perillä käydään läpi sama leikki toisin päin: nostetaan, ähkitään, seisahdutaan, ja aina ajoittain taakka lasketaan alas. ”Laatikon myötä rakenne painaa vielä 100 kiloa enemmän”, Sindilj tuhahtaa. Yksi miehistä virnistää: ”Luojan kiitos olen jo ehtinyt syödä pihvin tänään.”

Vajaassa neljässä tunnissa matka on saatu päätökseen. Laivamalli seisoo tukevasti uudella paikallaan Focke-museossa. Paapuurin puolella kirjoitus ”Bremen IV” kimmeltää ikkunasta tulvivassa lämpimässä auringonvalossa. Siro masto on edelleen pystyssä. Laivan köysiä esittävät kullanväriset langat lepäävät paikoillaan vahingoittumattomina. Kuusikko myhäilee tyytyväisenä. Hasenkamp on jälleen pitänyt kiinni tärkeimmästä ihanteestaan. ”Parasta, mitä taiteelle voi tapahtua: ei mitään!”