Andreas Krämer kuljettaa Mercedes-klassikoita

Kokopäiväinen istuminen ei haittaa Andreas Krämeriä ollenkaan.Esslingen am Neckarista kotoisin oleva 52-vuotias mies urheilee paljon ennen töitään tai niiden jälkeen. Hänen lajinsa ovat potku- ja thainyrkkeily sekä karate. Lisäksi hän käy punttisalilla, jos aikaa jää. ”No, ainahan minulta liikenee muutama minuutti punttien nosteluun”, Actros-kuljettaja toteaa. Hän on mies, joka tietää täsmälleen, mitä haluaa ja miten asioiden täytyy olla – niin töissä kuin vapaa-ajalla.

Tähän kuuluu myös se, millaista kuorma-autoa hän ajaa. ”Opettelin ammattini kolmisenkymmentä vuotta sitten Mercedesillä – ja haluan myös mennä eläkkeelle Mercedesin ratista. Tähän ei tule muutosta!”

Harvinaisia Oldtimer-autoja.

Hänen kiintymyksensa autoihin, joissa on tähti leimaa miehen työuraa. Andreas on Actros 1846 -autollaan matkalla nosturipalveluistaan tunnetun württembergiläisen Gross-yhtiön toimeksiannosta, mutta yhtiö suorittaa myös Mercedes-Benz Classicin Oldtimer-autojen erikoiskuljetuksia – ja ne juuri ovat Andreasin painopiste. Hän kuljettaa autoja upeista ylellisyysautoista harvinaisiin Oldtimer-autoihin, joita tilataan usein elokuvien kuvauspaikoille ja valokuvattaviksi joka puolelle Eurooppaa. Talvella painopiste on Skandinavia, välillä taas matka vie merten taakse, kuten Maltalle tai Teneriffalle. ”Pidän siitä, että pääsen niin monenlaisiin paikkoihin”, Andreas sanoo.

Elokuvan kuvauksiin Marokkoon.

Pari vuotta sitten hän vei Maybachin ylellisyysautoja ”Sinkkuelämää”-kulttisarjaan perustuvan elokuvan kuvauksiin Marrakechiin. Andreas koki marokkolaisen kaupungin lumoavana: ”Mahtava ilmapiiri, vaikkakin köyhien ja rikkaiden väliset erot olivat äärimmäisiä.” Ylellisyysautoja ja aasien vetämiä kärryjä näki siellä rinnakkain.

Vaihtelu on Andreasille kuin ilma, jota hän hengittää. Elinehto. ”Kello 12 pidän aina lounastauon ja lopetan työni kello 17 paikkeilla. En suostu arjen puhki kulutettavaksi – se ei ole minua varten”, hän sanoo. ”Kukaan tarkkaile minun tekemisiäni – eikä puhelimeni soi usein.”

Fotos: Alexander Rihhi