Tien päällä Sonja Siewertsenin kanssa: pohjoissaksatar ja Actros

Moottorit, renkaat ja ruuvit kiinnostivat Sonjaa jo pikkutyttönä. ”Olin oikeastaan kaiken aikaa isäni korjaamossa.” Naisen ammatinvalinta oli siis jo varhain selvillä: hän halusi ajoneuvoasentajaksi. Kotikaupunki Flensburgista ei kuitenkaan löytynyt koulutuspaikkaa. ”Kerran sijastani valittiin poika, vaikka hänellä oli huonommat arvosanat kuin minulla. Toiset yritykset eivät voineet ottaa minua koulutukseen, koska niillä ei ollut ammattiyhdistyksen vaatimia saniteettitiloja naisille.”

Sonja alkoikin työskennellä kuorma-autopesulassa. Nainen suoriutui autojen siirtelystä niin taidokkaasti, että häneltä kysyttiin, voisiko hän kuvitella istuvansa säännöllisesti ratin takana. Kyllä vain. Koska Sonjalla oli jo työ, työvoimatoimistossa ei kuitenkaan haluttu maksaa ammattikuljettajan koulutusta. Viisi vuotta sitten hän maksoi tarvittavat 10 000 euroa omasta pussistaan. Satsaus kannatti: ”Tienaan huomattavasti enemmän kuin ennen, ja työkin on paljon hauskempaa”, 27-vuotias kuljettaja kertoo ja vilkaisee ylpeänä autoaan, joka kulkee nimellä Luna. Tämän nimen Sonja antoi kolme vuotta vanhalle valkoiselle Actros 1843:lle, jota hän ajaa HaGe Logistik -yrityksen palveluksessa.

– Sonja Siewertsen

Sydämeltään pohjoissaksalainen.

Kuljetusyritys on erikoistunut irtotavaraan, joten Sonja ja hänen kollegansa kuljettavat pääasiassa viljaa, rapsia, rehuja ja rehuaineksia sekä puupellettejä. Sonja ajaa etenkin Saksan pohjoisosissa ja Tanskassa, minkä ansiosta hän voi toisinaan yöpyä vanhempiensa luona Flensburgissa lähellä moottoritietä. Siellä kuljettajaa odottaa muutama suosikki: niitä ovat ensinnäkin kaksi henkilöautoa, joista toinen on Mercedes ML eli ”paksukainen”, ja Sonjan moottoripyörä Else, jota hän mielellään rassaa. Lisäksi Sonja odottaa näkevänsä valkoisenpaimenkoiransa Sunnyn – ”silmäteräni” – kuningasboa Shivan sekä 19 muuta käärmettä, joiden joukossa on myös kaksi kuningaspytonia.

Pelottomasti läpi yön.

Sonjaa ei juuri pelota tien päälläkään. Hän yöpyy mielellään rauhallisissa paikoissa. Kaikista parhaiten hän viihtyy kuitenkin veden äärellä. Ajan myötä hän on löytänyt erityisen kauniita paikkoja järvien ja meren rannoilta esimerkiksi Tanskan saarelta Nykøbing Mors. Nukahtaakseen Sonja kuuntelee äänikirjoja, tarkemmin sanottuna ainoastaan Hui Buh- ja 3 etsivää -sarjoja. Toisinaan Sonjalla on silti epämukava olo, jos hän joutuu menemään yöaikaan ulos. Ihan yksin hän ei enää ole, sillä vuoden ajan hänelle on pitänyt seuraa etumatkustajan istuimella luotettava matkakumppani Olli. Lapsen kokoinen turvaliiviin puettu pehmoleluapina on lahja kuljettajan äidiltä, ja sen on tarkoitus tuoda onnea.

Vastaisku valituilla sanoilla.

Onnistuu. Sonjan paras kaveri, johon hän tutustui vähän myöhemmin, on myös nimeltään Olli. Työssään Sonja tarvitsee onnen lisäksi itsevarmuutta ja pitkää pinnaa. ”Aina välillä miehet ihmettelevät, kun nainen ajaa 13 metriä pitkää kuorma-autoa.”Silloin Sonja iskee vastaan valituilla sanoilla tai miettii ytimekkään lausahduksen itse painattamaansa paitaan, joita hän pitää myös työskennellessään. ”Onneksi pomoni on huumorintajuinen”, hän nauraa. Ja aivan sama, mitä jotkut miehet ovat mieltä: se, että Sonja ajaa kuorma-autoa ja likaa itsensä irtotavaraa, kuten rehuja, lastatessaan ja purkaessaan, on hänelle vain normaalia.

Kuvat: Claudia Behrend, Sonja Siewertsen, Fotolia/Nmann77