Friedhelm Schäfer hakee Arocs 3263 8x4 -autollaan puuta Suomen metsistä

Liukasta? Luminen tie ei ole liukas. Liukasta on suojasäällä, kun vesi seisoo jäisellä tiellä. Mutta tänään liikenne kulkee, nopeus on 80. Lumi on normaali tilanne viisi kuukautta vuodessa. Tervetuloa Suomen talveen.

Pääkausi metsässä – vasta kun maaperä on jäätynyt, korjuukoneet ja kuorma-autot pystyvät ajamaan uppoamatta akseleita myöten soiseen mustaan maahan.

Friedhelm Schäfer, jota ystävät kutsuvat Veikoksi, lähtee liikkeelle Lahdesta, joka sijaitsee noin tunnin Helsingistä pohjoiseen. Valtateitä, hyvin aurattuja pienempiä teitä, kapeita auraamattomia sivuteitä – kaikki tältä väliltä kuuluu hänen ja hänen Arocsinsa 3263 8x4 arkeen. Metsätie on jo näkyvissä. ”Me ajamme harvoin lumiketjuilla, mutta täällä ei ole aurattu. Tällä tiellä ei pärjää ilman”, sanoo 50-vuotias kuljettaja ja pysähtyy.

Veikko antaa mennä.

Kaksi kilometriä jatkuu näin, sitten näkyviin tulee puupino. Käännös ahtaassa tilassa ja ajo oikeaan kohtaan, jotta kuorma-auto on samansuuntaisesti puupinon kanssa. Pinossa on satoja kiintokuutiometrejä hienoa kuusipuuta, joista tehdään sahalla lautoja.

Veikko kiipeää nosturiin ja aloittaa. Hydrauliseen kouraan menee jopa kuusi tukkia. Yksittäisiä 5,20 metriä pitkiä tukkeja hän työntää aukkokohtiin, sillä kaikkien tukkien on oltava ajon aikana turvallisesti paikallaan.

Veikko ja Pete, joka ajoi metsään Arocsillaan samaan aikaan, lastaavat kuutiometrit nopeasti. ”Täällä on aika omillaan. Kahdestaan voi tarjota tukea molemmin puolin”, sanoo Veikko.

– Friedhelm Schäfer (Veikko)

76 tonnin kuorman kanssa pois metsästä.

Siispä liikkeelle – nyt kyydissä on 51 tonnia puuta ja kokonaispaino on 76 tonnia. Vaihdetta vaihdetaan manuaalisesti, mutta vain 5. vaihteeseen asti. Hitaasti tällä pätkällä, sillä edessä on jyrkkä alamäki ja heti sen jälkeen mutka. Jarrua käytetään pehmeästi – kuorma-auto ja perävaunu pysyvät hyvin tiellä.

Metsätien lopussa on vielä lyhyt pysähdys. Veikko kiinnittää tukkikuorman vasta tässä vaiheessa. ”Näin kuorma on paremmin kyydissä. Lisäksi jos perävaunu luisuu metsässä ojaan, tukkeja vain putoaa pois. Tällöin kuorman voi korjata omalla nosturilla, jos on vähän onnea”, hän sanoo.

Sitten suunta kohti sahaa. Noin kahden tunnin ajo ja aikaa ajatella. Mitä tarvitaan, jotta täällä pärjää? Hyvät talvirenkaat, lumiketjut, nouseva taka-akseli, jotta ketjuilla varustetulle akselille saadaan riittävästi painoa liikkeellelähtöön. Mutta yhtä tärkeä on myös kuljettaja itse. ”Ei saa pelätä, kaasua on vähennettävä ajoissa, ei saa jarruttaa äkillisesti. Mutta tärkeintä on osata lukea tietä. Iserlohnissa olin hyvä kuljettaja, mutta tänne tullessani olin aloittelija”, sanoo Veikko.

Kuvat: Christoph Börries
Video: Martin Schneider-Lau