Raskas kuorma: Pedro Gonçalves kuljettaa tuuliturbiinien lapoja

– Pedro Gonçalves, Saavedra-konsernin kuljettaja

Daimiel, klo 7.00 aamulla. Pedro Gonçalves ohjaa kuorma-autonsa, Actros 3363:n, monikansallisen tuulivoimaloiden valmistajan tuotantolaitokseen. Actros vetää 50 metriä pitkää ulosajettavaa alustaa. ”Jokainen reitti on uusi seikkailu”, Pedro sanoo leveästi hymyillen. Hän tervehtii työntekijöitä. He valmistelevat juuri kuormaa, jota Pedron on tarkoitus kuljettaa seuraavien 24 tunnin ajan: 62 metriä pitkää tuuliturbiinin lapaa.

Suuri, silti särkyvä.

Aerodynaamisesti muotoiltu valkea tuuliturbiinin lapa on epätavallinen tavara. Pedro tietää: sille ei saa sattua pienintäkään vahinkoa. Vähäinenkin vaurio tai naarmu voisi vaikuttaa niin kutsuttuun kohtauskulmaan, joka vaihtelee tuulen nopeuden ja pyörimisnopeuden mukaan.

Komeat 62 metriä eivät säpsäytä Pedroa – hän on kuljettanut parhaimmillaan 75-metrisiä roottorin lapoja. Pedro on työskennellyt yksitoista vuotta Saavedra-konsernin palveluksessa. Hän tuntee jokaisen reittinsä yksityiskohtaisesti: sillat, tunnelit, liikenneympyrät. Apunaan hänellä on aina Pedro Bernardo, jonka ajama varmistusauto luotsaa kuljetusta jokaisella matkalla. ”Ajamme tasatahtia ja tunnemme protokollan läpikotaisin”, Pedro Bernardo kertoo.

Yli 300 kilometrin matka.

Kun jättimäinen roottorinlapa on saatu kyytiin, Pedro lähtee matkaan. Kello on nyt 8.00. Kohde? 325 kilometrin päässä sijaitseva Motrilin satama Granadassa. Enimmäisnopeus? 60 kilometriä tunnissa. Varmistusauton lisäksi kuljetusta seuraa koko matkan ajan jopa kuusi Espanjan kansalliskaartin partiota vuorotellen.

260 kilometrin päästä Pedro lähestyy Motrilia moottoritiellä A-7 takaa paistavan auringon valossa. Tie laskeutuu loivasti kohta merta. Oikealla puolella hiljainen tuulipuisto tuottaa uusiutuvaa energiaa. ”Tällä tiellä alamäkeen ajaminen auringonlaskun aikaan on jotakin erityistä”, Pedro sanoo.

Viimeiset kilometrit ovat jännittävimmät.

A-7:n kilometrikohdassa 336 saattue vaihtaa satamaan vievälle liityntätielle. Kahdesta liikenneympyrästä suoriutuminen vaatii tarkkuutta. Kun kuorma-auto saapuu Motrilin kuntaan, kansalliskaartin kaksi autoa vaihtuvat moottoripyöriksi. Viimeinen satamaa edeltävä risteys on hankala. Pedro Bernardo poistuu varmistusautosta ohjatakseen kaimansa siirtelyä tarkemmin. ”Käänny kello yhdentoista suuntaan”, hän ohjastaa radion välityksellä. ”Selvä”, Pedro Gonçalves kuittaa ohjaamosta. Alle viidessä minuutissa tiimi on selvittänyt viimeisen Motrilin satamaa edeltävän esteen. Saattue pysäköi satamarakenteiden sekaan viimeisten valonsäteiden laskeutuessa. Autot ja tavara jäävät sinne yöksi, ja Pedrot saavat nauttia hyvin ansaitusta tauosta.

Pedro ja Pedro: toimiva tiimi.

Seuraavana aamuna kello 8.00 molemmat ovat jälleen satamassa ja valmiina toimeen: taivas ja meri loistavat kauneimmassa sinessään, ja ilmassa käy hento suolainen tuulenhenkäys. ”Satamassa tunnemme kaikki toisemme, työilmapiiri on erittäin hyvä. Järjestämme aina aikaa jutustelulle, kerromme kuulumiset matkalta ja rentoudumme”, Pedro sanoo.

On tullut aika purkaa roottorin lapa sille varatulle sataman varastoalueelle. Bernardo ohjaa jälleen kollegaansa Gonçalvesia: ”Menettely on meille tuttu, mutta olemme silti aina huolellisia ja varovaisia”, he selvittävät. Lavat siirretään valtavilla nostureilla laivoihin, joilla ne viedään määränpäihinsä: Brasiliaan, Argentiinaan, Yhdysvaltoihin tai Meksikoon – maihin, joissa tuulivoimaloiden kysyntä on jatkuvassa kasvussa. ”Uusiutuvien energianlähteiden kehitystä ei voi pysäyttää”, Pedro vahvistaa. ”Kaikille on nykyään selvää, ettei ympäristönsuojelu ole valinnaista vaan velvollisuus.”

Kuvat: Begoña Tremps