Reinhard Lengauer toimittaa Braucommune Freistadtin panemat oluet
Reportaasi
Reinhard Lengauer on kuljettanut olutta jo 13 vuotta. Hän ajaa vaaleanvihreää Antos 2543 -autoa Braucommune Freistadt -panimoyhteisön lukuun.
Kollega nostaa olutkoreilla täytetyt lavat trukilla perävaunuun. Reinhard Lengauer ottaa ne vastaan sähköisellä haarukkavaunulla ja puskee ne paikoilleen perävaunussa. Lähetysluettelon hän on kiinnittänyt perävaunun sisäseinälle. Hän tarkastaa kuorman tunnontarkasti ja kuittaa tuoterivin kerrallaan.
”Laatikoita on nyt tarpeeksi”, hän sanoo trukkikuskille. ”Vielä 60 ulkokalustesettiä tulee kyytiin”. Minuuttien päästä rekka on lastattu oluttynnyreillä, baari-, seisoma- ja allaspöydillä sekä jääkaapeilla.
Olutta messutapahtumaan Reichenauhin.
Reinhard luo vielä yhden silmäyksen kuormaan, kuittaa viimeisenkin tuoterivin lähetysluettelosta ja sulkee sivuseinän. 42-vuotias kuljettaja on 13 vuoden ajan lastannut arkipäivä arkipäivältä kuorma-autonsa Rotschopf-, März’n- ja Ratsherrn Premium -merkkisillä oluilla ja lähtenyt sitten ajamaan asiakkaiden luokse. Ensimmäiset yksitoista vuotta hän ajoi aina saman majatalokierroksen.
Perävaunuyhdistelmän kuskina hänellä on nyt enemmän vaihtelua: hän on ollut jo aikaisin tänä aamuna liikkeellä eri puolella osavaltiota, jättänyt välissä jokusen tynnyrin muutaman sadan metrin päässä sijaitsevaan panimon majataloon – ja nyt määränpäänä on pieni Reichenau im Mühlkreisin kunta. Maatalouskonekauppa järjestää siellä messutapahtuman, jonne odotetaan satoja kävijöitä. He haluavat tietenkin tuntea olevansa hyvissä käsissä – ja ennen muuta nauttia lähiseutujen olutta.
Vuosisataisia panimoperinteitä.
Kun Johannes Leitner puhuu oluesta, kuulija tuntee hänen innostuksensa ja intohimonsa juoman monituhatvuotiseen historiaan. Freistadtin panimomestari valottaa ylpeänä Braucommune Freistadt -panimoyhteisön tarinaa, jonka alusta tulee vuonna 2020 kuluneeksi jo 250 vuotta. Aihetta juhlaan. Freistadtin panimotoiminnan juuret ulottuvat menneisyydessä vuosisatojen päähän: vuonna 1363 herttua Rudolf IV myönsi Freistadtin porvareille erivapauden oluen panemiseen ja tarjoilemiseen omissa taloissaan. Vuonna 1770 kaikki 149 erivapauden haltijaa liittyivät yhteen ”Braucommune Freistadt” -panimoyhteisöksi ja avasivat kaupunkien muurien ulkopuolella suuren panimon. Freistadtin panimoyhteisöläisten tuolloin hankkimat oikeudet ja velvoitteet ovat pysyneet koskemattomina nykypäivään asti: tänäkin päivänä panimoyhteisö on 149 kansalaisen yksityisessä omistuksessa. Kyseessä on koko Euroopan viimeinen yritys, jonka oikeudellinen muoto on ”Commune” eli yhteisö tässä historiallisessa mielessä.
Herttuallinen panimotalo vuodelta 1777 on säilynyt hyvin alkuperäisessä muodossaan. Tuotanto tapahtuu vieläkin osin siellä.
Mallasta säilytetään aivan ylhäällä katon alla mallastuslattialla, minkä jälkeen se rouhitaan varovasti rakennuksen kellarissa sijaitsevassa käymishuoneessa.
Rouhittu mallas sekoitetaan veteen ja mäskätään mäskäyskattilassa. Sitten mäski siirretään siiviläammeeseen, missä vierre ja rapa erotetaan. Tämän jälkeen vierrettä keitetään keittokattilassa ja humala lisätään monessa vaiheessa.
Panimomestari Johannes Leitner kertoo: ”Olut on muuttunut janonsammuttajasta kulttuurituotteeksi. Pidän tätä kehitystä henkilökohtaisesti erittäin positiivisena, ja sitä paitsi se sopii meille laatuun keskittyvänä panimona erittäin hyvin.”
Panimotaloa on kunnostettu perusteellisesti tasaisin väliajoin, ja siitä löytyvät nykyisin majatalo, myymälä, seminaari- ja toimistotilat sekä olutakatemia.
Matkalla vaaleanvihreässä Antosissa.
Reinhard Lengauer lähtee panimolta Böhmerwaldin valtatietä pitkin Reichenaun suuntaan. ”Antos on 315 kW:n tehollaan kuin luotu näihin mäkimaisemiin”, hän sanoo. ”Auto rullaa hienosti.” Löytääkö kuljettaja autostaan moitittavaakin? ”En todellakaan”, Ylä-Itävallan mies sanoo lakkiaan oikaisten. ”Antos on erinomaisen tyydyttävä ajokki – en osaisi kuvitellakaan parempaa. Sillä ajaminen on suorastaan hauskaa.”
Kasvava kalusto.
Braucommune-yhteisön kalustoon kuuluu nykyisin yhteensä 14 kuorma-autoa, joista useimmat ovat tähtimerkkisiä. Miksi? ”Selitys on yksinkertainen: laatu, hinta-laatusuhde ja palvelu ovat kunnossa”, sanoo logistiikkapäällikkö Josef Tröbinger. ”Tämä kolmiakselinen auto on lisäksi kooltaan juuri meille sopiva. Päätös on siis helppo.”
Jo pian kaluston kokoa on tarkoitus kasvattaa kahdella uudella Mercedes-autolla yhteensä kuuteentoista. ”Uusille autoillekin on välttämätön tarve”, sanoo Johannes Leitner, jonka äänensävy muuttuu vierailumme lopuksi taas innostuneeksi.
”Itävallan olutmarkkinoilla ei yleensä ottaen ole nyt kummemmin kasvua, mutta meidän kasvulukumme ovat olleet viime vuosina jatkuvasti kaksinumeroisia.”
Yli 1 000 olutlaatua Itävallassa.
Panimomestarin mielestä ainakin yhtä tärkeä on kuitenkin toinen kehityskulku, joka ei koske ainoastaan hänen panimoaan, vaan koko yhteiskuntaa: ”Oluella oli aiemmin usein huono maine, sitä pidettiin viiniä vähempiarvoisena. Asia on nyt muuttunut: Itävallassa on tätä nykyä yli 300 panimoa ja noin 1 000 olutlaatua. Olutmestarit selittävät ravintoloissa eri oluttyyppien välisiä eroja, ja ruokalajien järjestyksen ohessa pohditaan myös oluiden oikeaa järjestystä. Olut on muuttunut janonsammuttajasta kulttuurituotteeksi. Se sopii meille laatuun keskittyvänä panimona erittäin hyvin.”
Tietoja ja lukuja.
Ala-Itävallan viinialueella Zistersdorfissa valvotuissa oloissa toimiva tuottajayhteisö tuottaa vuosittain 2 500 tonnia mallasohraa freistadtilaisen oluenpanon tarpeisiin.
Panimoyhteisö käyttää oluidensa valmistamiseen vuosittain 15 000 kilogrammaa humalakukintoja. Humala on peräisin sataprosenttisesti Mühlin piirikunnasta.
Freistadtilaisoluiden valmistukseen kuluu vuosittain 60 000 kuutiometriä Mühlin piirikunnan kallioperästä saatua vettä.
Yläitävaltalaispanimo valmistaa vuodessa 110 000 hehtolitraa olutta ja toimittaa tuotteensa 56 000 tynnyrissä, 400 000:ssa kuuden pullon pakkauksessa ja miljoonassa olutkorissa.
Kuvat: Bubu Dujmic
Kommentti
Kirjaudu sisään kommentin lähettämistä varten.
2 kommenttia