Öistä menoa raskaalla kuormalla: Schick Groupin Arocs

Voisi luulla, että työstä tulee rutiinia … Tosin tällaisia kuljetuksia tehdään 86, jotka Bad Kissingenissä sijaitsevan Schick Groupin raskaiden kuljetusten kuljettajat toimittavat kesään mennessä. Jotenkin vaan kaikki sujuu joka kerta eri tavalla. Kuten juuri nytkin kello 0.40 ”Schwarze Pfütze” parkkipaikalla juuri ennen liittymää moottoritielle A71. Täällä kaikki nousevat autoistaan vielä kerran kiristämään raskaat ketjut ja varmistamaan kuorman kiinnityksen. Nyt on maaliskuu, ja edellinen viikko toi mukanaan vuoden ensimmäiset lämpimät päivät. Siitä huolimatta nyt on jo taas pahuksen kylmä. Lumisade liiskautuu Walter Kleinhenzin kasvoihin.

Miehistöllä on kiire. Tähän saakka kaikki sujui kuin rasvattu. Frankfurtin lentokentälle on kuitenkin vielä matkaa 210 kilometriä. Muutoin sysimusta maantien pätkä saa pehmeän oranssinsävyistä valoa autojen valoista. Tässä kohtaa poliisiauto jättää saattueen, jota se on saattanut maantiellä.

– Walter Kleinhenz, Schick Groupin raskaiden kuormien kuljettaja

”Olemme täydellisesti aikataulussa, se on todella tärkeää”, sanoo Walter, joka pitää tarkasti silmällä omaa ajoaikaansa. Hän tuntee reitin. Tänään olosuhteet ovat kuitenkin hiukan hankalammat kuin yleensä: Walterin Arocs vetää 37,5 tonnin painoista betonista Y‑elementtiä, joka on valmistettu Anton Schick GmbH + Co. KG:n tehtaalla. Elementti on tärkeä osa Frankfurtin lentokentän uutta terminaalia 3. ”Kuorman paino ei ole mikään ongelma. Sen Arocs jaksaa hyvin vetää. Haasteena on 5,40 metrin leveys. Se voi jo aiheuttaa ahtaita paikkoja”, toteaa Walter.

”Minä olen erittäin tyytyväinen Arocsiin”, sanoo Walter. ”Tilavat sisätilat, mukavuus, tehokkuus – kaikki on juuri kohdillaan.” Vaikka hän juuri ehti ottaa pienet nokoset – rasitus näkyy kasvoilta. Kuorman kiinnitysten varmistus, takaisin ohjaamoon ja jälleen alas ... Se kaikki vie aikaa. ”Me emme vain aja pisteestä A pisteeseen B. Tuo elementti takana painaa 37,5 tonnia, joten meillä on ollut jo paljon hommaa kuljetuksen kiinnitysten varmistamisessa.”

Walter katsoo MirrorCam-järjestelmän näyttöön vasemmassa A-pilarissa. ”Tämä järjestelmä on meille todella suureksi avuksi. Kun käännyn perävaunun kanssa, kuva kääntyy mukana. Näin ollen minulla on hyvä näkyvyys aina perään saakka.”

Kuljettajan työ on verissä.

Näiden viikkojen työn kulku on seuraava: Iltapäivällä Schick Groupin työntekijät lastaavat Y‑lementit siltanosturilla neliakseliseen perävaunuun. Kun molemmat Arocsit on lastattu, ne ovat lähtövalmiina tehtaalla. Kuljettajat tapaavat kello 23. Kuorman kiinnitykset tarkistetaan vielä kerran ja tehdään lähtötarkastus. Klo 00.00 paikalle saapuu poliisi, minkä jälkeen saattue voi lähteä matkaan. Saattue saapuu lentokentälle aamuyöllä kello 04.00. Sitten kuljettajat pitävät taukoa aamuun saakka, jolloin paikalla olevat nosturit purkavat kuorman. Lopuksi kuljettajat ajavat takaisin Bad Kissingeniin, jossa kaikki alkaa taas alusta.

Walter on jo valmiina lähtöön. Ennen kuin Walter aloitti raskaiden kuljetusten kuljettajana hän työskenteli rakennustyömaan ”normaalissa” kuljetusliikenteessä: ”Kuorma-auton kuljettajana toimiminen on minun juttuni. Se on kuin minulle tehty. Isäni työskenteli koko ikänsä kuorma-auton kuljettajana. Minä olen siirrellyt kuorma-autoja yrityksen pihassa jo 13‑vuotiaana. Kun sitten alkaa kuljettaa ylileveitä ja ylipitkiä kuormia, se antaa potkua ja haluaa mennä vieläkin pidemmälle. Se on mahtava juttu.”

Yhdistelmän kokonaispaino 66,5 tonnia.

Saattueen edessä on nyt pitkä nousu. Edellä ajavan saattoajoneuvon takavalot alkavat etääntyä. Walter huomaa nyt 66,5 tonnin yhdistelmän kokonaispainon vaikutuksen. ”Tässä kohtaa minun pitää kiihdyttää, sillä meidän pitää pysyä perässä.” Hänen oikea jalkansa painaa pehmeästi kaasupoljinta. Vetoauton 390 kW:n teho vie Arocsin vaivattomasti omalle paikalleen saattueessa. Myös saattueen toinen Arocs kuroo välimatkan umpeen.

Saattue kääntyy A3-moottoritieltä Baselin suuntaan A5-moottoritielle. Edessä on vielä vaikein osuus, sillä kun kyydissä on raskainta kuormaa edustava Y-elementti, on työmaan tietämillä tiedossa todella ahtaita väyliä. Walter asettaa radiopuhelimen pidikkeeseensä. Arocs hidastaa vauhtiaan ja kääntyy yksikaistaiselle tielle. Walter seuraa MirrorCamin näyttöjä. Vasemmalle ja oikealle puolelle jää vain 15 senttimetriä etäisyyttä betonimuuriin. Ajaminen vaatii kaiken keskittymisen moottoritien ulosajoramppiin saakka. Saattue jatkaa matkaansa varovasti eteenpäin. Kello on nyt 3.50 aamulla. Tällä moottoritiellä lentokentän itäpuolella huristelee yleensä paljon liikennettä. Nyt on kuitenkin melko rauhallista. Hyvä juttu saattueen kannalta. Autot saapuvat seuraavaksi työmaan sisäänajoväylälle. Siitä selvittiin! Jälleen kerran.

Lentokentän työmaalla puhaltaa kirpeä tuuli. ”Ei auta, ulos vaan, jotta voimme irrottaa kuljetuksen kiinnitykset ja valot. Sen jälkeen elementeistä vastaavat kollegamme voivat suoraan purkaa kuorman. Tai niin ainakin eilen toimittiin.” Siis pelkkä rutiinihomma? Walter nauraa samalla kun ajaa ajoneuvonyhdistelmäänsä kävelyvauhtia kohti työmaata. ”Ei, rutiinista ei sentään voi puhua.”

Kuvat: Alexander Kraus
Video: Martin Schneider-Lau