Frankfurtin lentoasema. Uusi kiitorata rakentuu DIE PUMASin ja Arocsin merkittävällä panoksella
Talous ja logistiikka
Frankfurtin lentoaseman eteläosassa rakennetaan parhaillaan uutta kolmosterminaalia tontille, jota käytettiin aiemmin Yhdysvaltain sotilastukikohtana.
Frankfurtin lentoasema laajenee. Vuonna 2019 ylittyi ensi kerran 70 miljoonan matkustajan rajapyykki, ja trendi on kasvava. Varmistaakseen asemansa kansainvälisenä solmukohtana lentoasemaa hallinnoivan Fraportin on kasvatettava kapasiteettiaan. Siksi välittömästi eteläisen kiitoradan yhteyteen, entisen Yhdysvaltain sotilastukikohdan alueelle, rakennetaankin nyt kolmatta terminaalia. Vuodesta 2023 alkaen vuosittain 21 miljoonan matkustajan on tarkoitus saapua tänne ja lähteä täältä. Tällä hetkellä tästä kaikesta näkyy tosin vasta vähän. Pari syöttöliikenneramppia on jo pystyssä, ja heti työmaa-aidan takana majaansa pitää jokunen lentoyhtiö. Muuten maisema muistuttaa valtavaa, kahdenkymmenenkahden jalkapallokentän kokoista hiekkalaatikkoa. Rekvisiittana on kymmeniä kaivinkoneita, nostureita ja työmaa-ajoneuvoja. Osa niistä kuuluu DIE PUMASille. Kyse ei ole kuitenkaan Amerikan mantereen kissapedoista.
Jättimäisiä mustekaloja. Koneet kohoavat jopa 63 metrin korkeuteen. Kuvassa: 42-metrinen pumppu.
Keskiarvo. Betonin on oltava 15 tärytyskerran jälkeen 75 senttimetriä paksua – sitten rakennusmateriaali hyväksytään.
Erikoisosaajat. Betonipumpun käyttäjät Gheorghe Stroia ja Naoufel Abibi ovat toimiva tiimi.
DIE PUMAS on lyhenne sanoista DIEnstleister für BetonPUmpen und VerteilerMASten eli betonipumppu- ja levityspuomipalvelu. Weilbachilaisyrityksen referenssit osoittavat, että DIE PUMAS hallitsee suurprojektit. Portfolio ulottuu Frankfurtin siluetin katseenvangitsijoista aina luoteisen kiitoradan rullaussiltaan – yhteen suurimmista yhtenä kappaleena valetuista betonipinnoista. Koulut, lastentarhat, uimahallit, lukuisat omakotitalot, talvipuutarhat ja autotallit tarjoavat 43 työntekijän vahvuiselle yritykselle useampia tuhansia työkeikkoja vuosittain. Tämänhetkinen hanke: Frankfurtin lentoaseman terminaali 3. DIE PUMASilla on ollut pumppunsa pelissä jo mammuttiprojektin aikaisemmissa rakennusvaiheissa. Tänään ohjelmassa on pohjan ensimmäinen osa. Asian ydin: pohja on valettava veden alla.
Yhteispeliä. Ylhäällä DIE PUMAS pitää homman hanskassa samalla, kun sukeltaja ohjaa pumppua veden alla.
Kuusi metriä pohjaveden pinnan alla.
”Tarkoituksena on, että jatkossa kaikki lähtöselvityksestä lentokoneeseen siirtymiseen tapahtuu samassa tasossa”, DIE PUMASin toimitusjohtaja Axel Bender tietää. ”Siksi koko talotekniikka on pari kerrosta syvemmällä. Ensimmäisen perustan luomme tänään – kuusi metriä pohjaveden pinnan alle.” Bender on matkustanut rakennustyömaalle yhdessä myyntipäällikkö Thomas Heilin kanssa. Kaksikko pyrkii olemaan paikalla niin usein kuin mahdollista, kun yrityksen pumput ovat käytössä.
Ohi ajaa juuri kiiltävänkeltainen Arocs 3242. Vankka kuorma-auto liikkuu 32 tonnin painoinen betonipumppu kyydissään höyhenenkevyesti kohti rakennusmonttua. Yrityksen kalustoon kuuluu yhteensä 40 kuorma-autoa. Mercedes-Benzin autojen osuus: 100 prosenttia. ”Suurimman pumppumme ulottuvuus on 63 metriä, pienin on kooltaan 20 metriä”, myyntipäällikkö Thomas Heil kertoo. ”Tuo tuossa ulottuu 42 metrin korkeuteen.” Heil viittaa kohti alustaa, jolta pumppu kohoaa juuri hitaasti kohti taivasta kuin viereisen nosturin kanssa kilpaillen. ”Tänään urakkana on kaksi 300 kuutiometrin suuruista pohjaosaa”, Heil jatkaa. Hän tähyilee rakennusmonttua innoissaan, nauraa ja hieroo käsiään yhteen: ”Vastaamme haasteeseen mielellämme.” Yksin pohjaa varten tarvitaan 39 000 kuutiometriä betonia. Kolmosterminaalin koko perusrakenteeseen uppoaa laskelmien mukaan 300 000 kuutiometriä. Se vastaa noin Oberhausenin kuulun kaasukellon tilavuutta.
Mutta miten vedenalainen betonivalu oikeastaan tapahtuu? Tarvittavat ainekset: sukeltaja, radiopuhelimet, betoniauto, vedenalaista betonia ja luonnollisesti betonipumppuja – tässä tapauksessa DIE PUMAS -yhtiöltä. Betoniautosta rakennusmateriaali kulkeutuu suppilon kautta pumppuun. Sieltä sementtiseosta toimitetaan jatkuvasti kahdella sylinterillä putkessa puomia pitkin käyttökohteeseen. Tämä selvä. Tässä vaiheessa mukaan tulee kuitenkin vesi. Koska betonia ei voi noin vain kipata altaaseen, tarvitaan sukeltaja, joka pitää tilannetta silmällä veden alla. Sukeltaja ja betonipumpun käyttäjä ovat jatkuvassa radioyhteydessä. Viimeksi mainittu ohjaa puomia alhaalta tulevien ohjeiden mukaisesti niin kutsutulla ”kellolla”. ”Kellonmuotoinen kappale on yhdistetty putkeemme”, Heil selvittää. ”Sen ansiosta betoni virtaa ulos tasaisesti, jolloin veden alle muodostuu tasainen pinta.”
”Mistä sitä tietää, ehkäpä lennän muutaman vuoden kuluttua täältä käsin lomalle?”
– Axel Bender, DIE PUMASin toimitusjohtaja
Lisähaaste: ”Veden alla betonoitaessa ilmaa ei saa päästä pumppuun eikä betonin joukkoon. Siksi meidän on varmistettava, että pumppu täyttyy jatkuvasti.” Betoniautot ajavat tauotta täyttämään ahnasta suppiloa lisäbetonilla. ”Sekoittimeen mahtuu noin 7,50 kuutiometriä, mikä vastaa noin 17:ää tonnia – viidessä minuutissa tuo määrä on käytetty”, Heil sanoo. Siksi rakennustyömaalla on oma tehdas. Siellä valmistuu uutta betonia rakennusmontulle vietäväksi tasaisen tappavaan tahtiin. ”Lyhyessä etäisyydessä on toinenkin etu: betoni pitää käyttää 90 minuutin sisällä. Se onnistuu täällä helposti.”
Ammatti, jota ei voi opettaa perinteisin keinoin.
Myös Axel Bender katselee tyytyväisenä betoniautojen, sukeltajien ja yrityksensä työntekijöiden saumatonta yhteistyötä. ”Tuosta näkyy hyvin, miten käsitämme oman roolimme”, hän sanoo. ”Mehän emme sen enempää kuljeta kuin tuotakaan tavaraa. Autojamme ei voi vuokrata vuokraamatta samalla meitä. Olemme nimenomaan perinteisiä palveluntarjoajia.”
100 prosenttia tähtimerkkiä. Kalustoon kuuluu 40 Mercedes-Benzin kuorma-autoa, joista osa on erilaisia betonipumppuautoja.
Tämän näkemyksen toimitusjohtaja välittää myös kuljettajille, jotka ovat samalla aina myös betonipumpun käyttäjiä. Heidän toimenkuvansa ulottuu pumpun käytöstä huoltoihin ja korjauksiin sekä koneen turvaamiseen ja pystyttämiseen eri alustoilla. Myös eri tahojen koordinointi rakennustyömaalla sekä viestintä työnjohtajan kanssa kuuluvat asiaan.
Työ on vaativaa ja monipuolista. Sen ainoa puute on Benderin mielestä siinä, ettei betonipumpun käyttäjille ole Saksassa perinteistä koulutusta. ”Oppiminen tapahtuu katsomalla ja kokeilemalla, hieman kuin ajokortin hankinnassa.” Kuten DIE PUMASin esimerkki näyttää, asetelma voi olla hyvin hedelmällinen. Yksin uuden terminaalin tapauksessa yritys on ollut osallisena matkustajasillan, päärakennuksen osien, pysäköintitalojen sekä matkustajat suoraan lähtöselvitykseen ja matkatavaroiden luovutukseen vievän ohitustason rakentamisessa. Frankfurtin lentoaseman tarpeisiin yritys on aiemmin pumpannut lentokenttätunnelin, itäisen ja läntisen rullaussillan sekä rautatie- ja lentoaseman yhdistävän The Squaire -toimistorakennuksen rakentamisen yhteydessä.
Takaisin työmaalle: kuuden tunnin jälkeen ensimmäinen pohja on valmis. Pian veden voi pumpata pois altaasta 1. Työ on pysynyt niin hyvin aikataulussa, että pumppu päästään siirtämään vielä samana päivänä ja altaaseen 2 valetaan toinen pohja. ”Mistä sitä tietää, ehkäpä lennän muutaman vuoden kuluttua täältä käsin lomalle?” Bender tuumii suurta allasta silmäillen. Ja kun oikein tarkkaan katsoo, hänen silmistään heijastuu veden sinen ja työmaan hiekan lisäksi myös jokunen palmu.
Kuvat: Alex Kraus
Kommentti
Kirjaudu sisään kommentin lähettämistä varten.
15 kommenttia
👍👍👍👍👍👍👍🤘🤘⛟😎
👍👍👍👍👍👍👍🤘🤘⛟😎
Gruss Richard
Gruss Richard