Kuorma-autoilija kolmannessa polvessa

Paulina, joka on aina ollut kiinnostunut moottoreista, pitää seikkailuista.

”Nuorena tyttönä paitsi ratsastin paljon, ajoin myös mielelläni motocrossia. Kaipasihan myös tallissamme seissyt crossipyörä ulkoiluttamista”, kertoo Paulina.

”Muistan vielä, kun ratsastuksen yhteydessä puhuttiin jatkuvasti siitä, mitä hevoskuljetusvaunua vanhemmat voivat vetää milläkin autolla ja ajokortilla. Ajattelin silloin aina, että haluan ajaa suurimpia kuorma-autoja, joita tiellä liikkuu!”

Jossain vaiheessa motorisoidut hevosvoimat alkoivat kiinnostaa enemmän kuin nelijalkaiset, ja Paulinalla heräsi ajatus yrittäjyydestä. Hänen isoisänsä oli perustanut jo kuusikymmentäluvulla kuljetusyrityksen, joka oli myöhemmin siirtynyt Paulinan isälle.

”Koululaisena ymmärsin, että isäni oli tehtävä erittäin lujasti töitä pitääkseen yrityksen toiminnassa – huonoina ja hyvinä päivinä. Halusin, että voisin jonain päivänä auttaa häntä. Valitsin siis keskiasteen koulutuksessa moottoriajoneuvoalan – ja se oli parasta, mitä minulle saattoi tapahtua!”

Paulinan isä ei aluksi ollut kovinkaan ihastunut ajatukseen. Hänen mielestään tyttären ei olisi pitänyt tulla tälle stressaavalle alalle. Kun Paulina hankki lisää osaamista, hänen isänsä alkoi ajan mittaan nähdä asiat toisin.

”Kun täytin 18, ajoin maaliskuussa henkilöauto- ja joulukuussa kuorma-autokortin. Pari kuukautta tämän jälkeen minulla oli ajolupa myös puoliperävaunun vetoautoihin. Minut on yksinkertaisesti luotu tähän työhön”, hän tiivistää nauraen.

Tuhkaa ja kuonaa.

Suoritettuaan useita työharjoitteluita muissa kuljetusyrityksissä Paulina aloitti lopulta työt isänsä yrityksessä. Isä ja tytär jakoivat aluksi Arocsin, jossa oli kippiperävaunu ja jolla he kuljettivat kahdessa vuorossa kuonaa ja tuhkaa Stockholm Exergi -yritykselle (aiemmin Fortum). Vain puoli vuotta myöhemmin saman asiakkaan kanssa solmittiin pitkäkestoinen sopimus, johon sisältyi selvästi enemmän ajoja. Silloin hankittiin toinen kuorma-auto Paulinalle, josta tuli samalla yrityksen osakas.

Myös tämän kuorma-auton kohdalla valinta osui Mercedes-Benziin, tällä kertaa kuitenkin Arocsiin, jossa on kolmiakselinen vaihtolavakippi. Nyt Paulina kuljettaa talvikauden ajan tuhkaa ja kuonaa Stockholm Exergi -yritykselle, kun taas kesällä kuljetukset sisältävät kaikkea mahdollista konteista koneisiin.

”Meillä on aina töitä! Siitä lähtien, kun hain kuorma-auton, ei ole ollut päivääkään, ettei se olisi ollut ajossa.”

”Mercedes-Benz tarjoaa yksinkertaisesti kaikkein parhaat huoltosopimukset ja -palvelut! Maksamme kiinteän kuukausihinnan, ja siitä hyvästä meidän ei tarvitse koskaan vaivata päätämme sillä, kuinka paljon jokin toimenpide maksaa tai pääsisimmekö ehkä halvemmalla, jos tekisimme työn itse. Näin voimme luottaa aina siihen, ettei ikäviä yllätyksiä tule. Soitan aamupäivällä, ja huollon työntekijät noutavat auton illalla – he tietävät hyvin, että sen on oltava päivisin ajossa.”

Viikolla Paulina herää joka aamu klo 3.45 ja ajaa sitten neljä kertaa reitin Högdalenin voimalasta lajittelulaitokseen Södertäljeen.

”Ajan reittiä todella mielelläni! Lisäksi tämä takaa meille vakaat tulot ja on siten hyvä varmistus tulevaisuuden kannalta.”

”Tavaroita on arvostettava.”

Muutaman viime vuoden aikana yhä useammat naiset ovat alkaneet ajaa kuorma-autoa, mistä Paulina on saanut lähes ainoastaan positiivisia reaktioita.

”Nykyään monet kuljetusyritykset palkkaavat jopa erityisen mielellään naispuolisia kuorma-autonkuljettajia”, hän kertoo.

”Uskon, että naiset ajavat ehkä hieman varovaisemmin kuin miehet ja aiheuttavat siten vähemmän vahinkoja.”

”Tavaroita on arvostettava”, painottaa Paulina.

”Tulevaisuudessa yrityksemme on tarkoitus kasvaa, ja tulevien työntekijöiden on tiedostettava tämä. Heidän on ymmärrettävä, että kuljetamme arvokkaita tuotteita, joista toiset ovat maksaneet paljon. En kuitenkaan palkkaisi vain naisia. Minun mielestäni asiat sujuvat parhaiten sekatiimeissä.”

Kun lastaa ja purkaa kuorma-auton kuormaa useita kertoja päivässä samalla paikalla kuten Paulina, ei pääse paljon tekemisiin ihmisten kanssa. Paulina korvaa tämän viikonloppuisin. Silloin hän ottaa esiin vuodelta 1958 peräisin olevan Chevy Biscayne -autonsa. Se on klassinen, neliovinen amerikanrauta.

”Tämä auto ei ole mikään kiiltävä autotalliauto, mutta ei myöskään ruostekasa. Se on yksinkertaisesti käyttöauto, jossa on juuri oikea coolness-kerroin. Viikonloppuisin jossain on aina suuria kokoontumisia. Useimmat ihmiset ovat niissä hieman vanhempia kuin minä.

En ota aina mukaani Chevyä. Rehellisesti sanottuna mukaan pääsee sen sijaan melko usein Arocs. Runsaan LED-valaistuksen ja monien jaloteräsyksityiskohtien ansiosta se sopii hyvin sinne.”

”Ajan erittäin mielelläni kuorma-autoilijoiden tapaamisiin. Siellä voi vaihtaa mielipiteitä ilman stressiä ja rupatella rennosti mukavien ihmisten kanssa. Mercedes-Benz-kuljettajien joukossa on lisäksi tiettyä yhteisöllisyyttä. Olemme yhteydessä verkossa RoadStarsin kautta ja tutustumme sitten tapaamisissa toisiimme myös oikeassa elämässä.”

”Pidämme yhtä ja meillä on hauskaa yhdessä. Kun kohtaamme tien päällä muita kuorma-autoja, joiden jäähdyttimen säleikköä koristaa tähti, tervehdimme toisiamme – aivan kuin olisimme ajelulla vanhoilla amerikanraudoilla!”