Sveitsiläinen seikkailijapariskunta kohtaa karaokea tekojärvellä ja myrskyn meren yllä – Osa 3

Kello on 19.30, ja istumme 30 asteen helteessä asuintiloissamme. Taivas on pilvetön. Sadetta ei ole ollut päiviin, ja ilmankosteus on näytön mukaan ”alhainen” – siinä esimakua aavikon halki kulkevasta matkasta. Olemme Turkin Ankarassa, missä Axorimme on pysäköity hotellin eteen. Maaseudulla löysimme kaikkialla paljon kauniimpia paikkoja majoittumiseen. Kaupungeissa pieni ylimääräinen satsaus turvallisuuteen lienee kuitenkin paikallaan. Sitä paitsi täällä on WLAN-yhteys.

Tähän asti olemme ajaneet noin 3 600 kilometriä. Sveitsistä matka kulki Italian, Slovenian ja Kroatian halki. Seuraavaksi vuorossa olivat Bosniassa piipahtamisen jälkeen Montenegro, Albania, Kreikka ja Turkki. Axor ja asuintilojen tekniikka toimivat juuri niin kuin niiden pitää. Tähän mennessä meidän on tarvinnut vaihtaa vain yksi ajovalolamppu. Se olikin palvellut jo kymmenen vuotta. Sloveniassa tankkasimme kerran tankin täyteen, ja seuraavan kerran jouduimme tankkauspisteelle vasta Turkissa. Myös AdBlue-säiliö on vielä puoliksi täynnä.

Päivittäiset ajomatkat 100–500 kilometriä.

Päivittäiset ajomatkat vaihtelevat 100 ja 500 kilometrin välillä. Lukema riippuu muun muassa siitä, voimmeko ajaa koko ajan vai joudummeko odottamaan esimerkiksi rajanylityksen vuoksi. Matkaa hidastavat myös raha-automaattien ja veden etsintä sekä tietysti matkan varren nähtävyydet!

Ensimmäinen kohokohta oli Kroatia: karuja rantoja, reheviä tasankoja ja villiä vuoristoa järvineen ja historiallisine kaupunkeineen – näimme kaikkea tätä. Matkaan mahtui myös hieno kohtaaminen paikallisten kanssa: Olimme löytäneet kauniin paikan tekojärven rannasta, kun sinne saapui kaksi autoa ja viisi ihmistä. He kysyivät, saisivatko he grillata vieressämme. Lopulta autoja oli paikalla tusinan verran. Järjestettiin suuret juhlat, joissa oli tarjolla makkaraa, olutta ja karaokea – kaiuttimet saivat virtansa 230 voltin liitännästämme. Viestimme – kuten lähes kaikkialla – käsin ja jaloin. Lopuksi saimme kutsun jatkamaan juhlia paluumatkalla.

Matkatunnelma iski toden teolla Albaniassa. Vierailimme raunioilla, leireilimme tuulisilla rannoilla ja etsimme syrjäisiä kuumia lähteitä. Meitä miellyttivät erityisesti maan harvemmin asutut osat: Kylät, joissa turisti on harvinaisuus, kapeat kadut, karut vuoret ja vihreät kukkulat – ja uutta voimaa lammaspadasta! Kaikki oli hyvin alkuvoimaista. Meillä oli myös runsaasti mahdollisuuksia katsella ympärillemme: Kun tiet muuttuivat koko ajan kapeammiksi ja epätasaisemmiksi ja jopa pääreitit olivat sorateitä, keskimääräinen ajonopeutemme jäi Albaniassa 44 kilometriin tunnissa.

Kuvat: 4-Xtremes